Viimepäivinä aurinko on hellinyt mieltä, kutitellut säteillään nenänpäätä ja antanut askeliin uutta keveyttä. Onkin tullut laukattua metsässä geokätköjen perässä oikein urakalla. Harrastukseen on tullut pahasti hurahdettua ja haastettakin tuossa vielä löytyy. Aina ei helppoakaan kätköä ensimmäisellä kerralla löydy ja halutessaan voi valita myös vaikeamman kätkön. Uusia marjapaikkoja ja kanttarellimetsiä on tullut ohessa kartoitettua. Mummoni ennen sanoikin, että metsään pitää ottaa aina mukaan kassi tai astia, jos löytyy jotain kotiin viemistä. Onneksi oli tänään mukana hedelmäpusseja, sillä löytyi koskematon kanttarellipaikka ja litran verran nipinnapin kypsiä puolukoita aurinkoiselta rinteeltä.
Alkukesästä revähtäneet nilkan nivelsiteet on nyt myös saatu vihdoin täyteen käyttökuntoon. Pääsin jopa juoksulenkille alkuviikosta. Maastossa pitää vielä olla tarkkana, ettei nilkka pääse vääntymään. Onneksi vaelluslenkkareissa on kunnon varsi joka tukee tarvittessa.
Hyvää viikonloppua sinulle!
Voih, kanttarelleja! Ja kauniita kuvia taas kerran :) Noita kun katsoo niin tekee mieli saman tien vetää kengät jalkaan ja pyyhältää metsään, noista kuvista voi melkein aistia sen tunnelman, haistaa metsän tuoksut ja kuulla tuulen havisevien puiden latvoissa.
VastaaPoistaMarika,
VastaaPoistametsään vaan :)Kantarellit on kyllä niin herkullisia!!!