lauantai 15. tammikuuta 2011

Kultapronssihopea




Tänä talvena on ollut harmaiden lumisadepäivien lomassa myös niitä päiviä, jolloin auringon säteet ovat ripotelleet talviurheilumitaleja pitkin luontoa, jokaiselle tarjolle, suorituksesta riippumatta.

On jotain lähes surullista siinä, että elämän
syvimmät ilot ovat näin yksinkertaisia: tulen rätinä
takassa, kynttilän hiljainen liekki, tuulen kosketus
kasvoilla, aamun ensikajo saaren takana.

Surullista siinä on se, että meidät on jo opetettu
uskomaan että niin ei ole.

-Heli Karjalainen-

10 kommenttia:

  1. Talven kirkastuva huntu on kuvissasi.

    VastaaPoista
  2. Tämä on sitä oikeata armoa jota annetaan ylhäältä, kaikille ilman suoritusta ja ihmistä katsomatta kunhan vain otamme sen vastaan.
    Kaunista♥

    VastaaPoista
  3. Aamu,
    "Talven kirkastuva huntu", onpa kaunis lause,,,

    Sylvi,
    Näin on!

    VastaaPoista
  4. Tulin vastavierailulle ja ihastuin! Voi miten ihana tunnelma koko blogissa, tämä tekee hyvää :)

    VastaaPoista
  5. Olet taas saanut vangittua luonnon kauneuden kuviisi, kiitos siitä!

    VastaaPoista
  6. Nöpöstiina,
    Voi kiitos kivoista sanoistasi :)

    Mustakissa,
    Kiitos myös sinulle :)

    VastaaPoista
  7. Auringonvalo on kirpeinä talvipäivinä aivan ihana asia. Todella kauniita kuvia, löydät aina niin ihania yksityiskohtia luonnosta.

    Mukavaa alkavaa viikkoa sinulle Trina!

    VastaaPoista
  8. Kiitos ja mukavaa viikkoa myös sinulle Marika!

    VastaaPoista
  9. Huokaisen vain KIITOS.
    Hiljaa vetäisin tuon hennon hunnun ylleni kuvistasi. Kaunista.

    VastaaPoista