keskiviikko 26. tammikuuta 2011

Retkellä

Evo



Nyt sää alkaa taas kirkastua, mutta vielä hetki sitten oli niin harmaata ja sateista, että on paras viettää sellaiset päivät tekemällä niistä mahdollisimman mukavia.

Kaikkein mukavinta on mennä paikkaan, missä ei ole yhtään ylimääräistä ihmistä monen kilometrin päässä. Ei haittaa, vaikka joutuu tarpomaan metsän läpi, peikon askelin, lumen peittämää polkua. Miten suuri metsä voi olla niin äänetön, ei risahdustakaan, ei mitään. Muutama puu hiljalleen huojuu, ei tuule. Lumen painosta nöyrtyneet kuuset kumartavat kulkijaa. Harsovaippakoivut kätkevät sisäänsä ihmeellisiä valtakuntia. Jänisten vai kettujen? Monta salaisuutta äänetön luonto peittää.

Alkaa sataa hiljalleen jäistä tihkua. Ei haittaa. Lumi sulaa sukanvarsiin nuotiolla. Ei haittaa. Pannukahvi on kaikkia kahvimainosten ylistyssanojakin parempaa. Nuotiolla paistuneet makkarat maistuvat maailman parhaimmalta gourmet-ruualta. Olen onnellinen.

9 kommenttia:

sylvi kirjoitti...

Todella ihanaa, ihan tuntui kuin olisin ollut mukana, kun kerroit. Nautin. Kiitos!♥
Mitkä mahtavan kauniit kuvat.

Nan kirjoitti...

Minäkin pääsin mukaan tunnelmaan :) Tuollaiset hetket ovat juuri niitä parhaita.

Herne kirjoitti...

Ajatella!
Hiljaisuuteen saa
asettautua,
ja saa mukaansa!

Saa metsän lumen ja
hetken näkymättömiä
villoja, jotka kuitenkin
ovat olemassa, tuntumassa.

tinttarus kirjoitti...

Nämä hetket ovat elämän suola ja sokeri. Nuotion rätinä ja savuntuoksu. Raameina luonto ja sen hiljaisuus. WAu.

trina kirjoitti...

Kiitos kanssaelämisestä ihanat luontoihmiset!

hanne kirjoitti...

Ihanat ovat kuvasi, etenkin tuo viimeinen..
se on jotenkin ihmeellinen!

Tuo hetki hiljaisuudessa, luonnon keskellä, nuo sanasi, tarinasi välittyi tänne asti..
kiitos ihanasta rauhasta Trina!

mustakissa kirjoitti...

Onko parempaa kuin nuotiokahvi ulkona pakkasessa nautittuna? ei minusta. Paitsi ehkä notski-makkara...:)

AAMU kirjoitti...

Metsässä on yleensä kaikki sopivaa, hiljaisuus ja kaikki äänet. Kuin valmiina kuuntelemista ja katsomista varten.

trina kirjoitti...

Eipä noihin kommentteihinne ole mitään lisättävää... Kiitos.