Nyt sää alkaa taas kirkastua, mutta vielä hetki sitten oli niin harmaata ja sateista, että on paras viettää sellaiset päivät tekemällä niistä mahdollisimman mukavia.
Kaikkein mukavinta on mennä paikkaan, missä ei ole yhtään ylimääräistä ihmistä monen kilometrin päässä. Ei haittaa, vaikka joutuu tarpomaan metsän läpi, peikon askelin, lumen peittämää polkua. Miten suuri metsä voi olla niin äänetön, ei risahdustakaan, ei mitään. Muutama puu hiljalleen huojuu, ei tuule. Lumen painosta nöyrtyneet kuuset kumartavat kulkijaa. Harsovaippakoivut kätkevät sisäänsä ihmeellisiä valtakuntia. Jänisten vai kettujen? Monta salaisuutta äänetön luonto peittää.
Alkaa sataa hiljalleen jäistä tihkua. Ei haittaa. Lumi sulaa sukanvarsiin nuotiolla. Ei haittaa. Pannukahvi on kaikkia kahvimainosten ylistyssanojakin parempaa. Nuotiolla paistuneet makkarat maistuvat maailman parhaimmalta gourmet-ruualta. Olen onnellinen.
Todella ihanaa, ihan tuntui kuin olisin ollut mukana, kun kerroit. Nautin. Kiitos!♥
VastaaPoistaMitkä mahtavan kauniit kuvat.
Minäkin pääsin mukaan tunnelmaan :) Tuollaiset hetket ovat juuri niitä parhaita.
VastaaPoistaAjatella!
VastaaPoistaHiljaisuuteen saa
asettautua,
ja saa mukaansa!
Saa metsän lumen ja
hetken näkymättömiä
villoja, jotka kuitenkin
ovat olemassa, tuntumassa.
Nämä hetket ovat elämän suola ja sokeri. Nuotion rätinä ja savuntuoksu. Raameina luonto ja sen hiljaisuus. WAu.
VastaaPoistaKiitos kanssaelämisestä ihanat luontoihmiset!
VastaaPoistaIhanat ovat kuvasi, etenkin tuo viimeinen..
VastaaPoistase on jotenkin ihmeellinen!
Tuo hetki hiljaisuudessa, luonnon keskellä, nuo sanasi, tarinasi välittyi tänne asti..
kiitos ihanasta rauhasta Trina!
Onko parempaa kuin nuotiokahvi ulkona pakkasessa nautittuna? ei minusta. Paitsi ehkä notski-makkara...:)
VastaaPoistaMetsässä on yleensä kaikki sopivaa, hiljaisuus ja kaikki äänet. Kuin valmiina kuuntelemista ja katsomista varten.
VastaaPoistaEipä noihin kommentteihinne ole mitään lisättävää... Kiitos.
VastaaPoista