lauantai 15. tammikuuta 2011

Kultapronssihopea




Tänä talvena on ollut harmaiden lumisadepäivien lomassa myös niitä päiviä, jolloin auringon säteet ovat ripotelleet talviurheilumitaleja pitkin luontoa, jokaiselle tarjolle, suorituksesta riippumatta.

On jotain lähes surullista siinä, että elämän
syvimmät ilot ovat näin yksinkertaisia: tulen rätinä
takassa, kynttilän hiljainen liekki, tuulen kosketus
kasvoilla, aamun ensikajo saaren takana.

Surullista siinä on se, että meidät on jo opetettu
uskomaan että niin ei ole.

-Heli Karjalainen-

10 kommenttia:

AAMU kirjoitti...

Talven kirkastuva huntu on kuvissasi.

sylvi kirjoitti...

Tämä on sitä oikeata armoa jota annetaan ylhäältä, kaikille ilman suoritusta ja ihmistä katsomatta kunhan vain otamme sen vastaan.
Kaunista♥

trina kirjoitti...

Aamu,
"Talven kirkastuva huntu", onpa kaunis lause,,,

Sylvi,
Näin on!

Nöpöstiina kirjoitti...

Tulin vastavierailulle ja ihastuin! Voi miten ihana tunnelma koko blogissa, tämä tekee hyvää :)

mustakissa kirjoitti...

Olet taas saanut vangittua luonnon kauneuden kuviisi, kiitos siitä!

trina kirjoitti...

Nöpöstiina,
Voi kiitos kivoista sanoistasi :)

Mustakissa,
Kiitos myös sinulle :)

Marika kirjoitti...

Auringonvalo on kirpeinä talvipäivinä aivan ihana asia. Todella kauniita kuvia, löydät aina niin ihania yksityiskohtia luonnosta.

Mukavaa alkavaa viikkoa sinulle Trina!

trina kirjoitti...

Kiitos ja mukavaa viikkoa myös sinulle Marika!

tinttarus kirjoitti...

Huokaisen vain KIITOS.
Hiljaa vetäisin tuon hennon hunnun ylleni kuvistasi. Kaunista.

trina kirjoitti...

Huokaistaan yhdessä Tinttarus.