maanantai 8. helmikuuta 2010

* * *



Tämä kansa
silmät täynnä metsää
sydän jäätä ja nietosta
miten se voisi nähdä
tuntea oikein?

Puhe mykkää
kysymystä
huutoa pimeään korpeen
sanat jäiset hauraat
hukkuvat hankeen
sirpaleina putoilevat.
Jäähileinä.

Mutta
kevääseen uskoo
leskenlehteen rentukkaan
Kiurun lauluun
Juhannusyöhön
Silti
silti sielussa kevät

-Maaria Leinonen-

Kuvat Nukarinkoskelta.
Täällä sama joki syksyllä kuvattuna.

9 kommenttia:

Rea kirjoitti...

Upeita kuvia ja sopivat hyvin runoon, josta pidin myös!

Herne kirjoitti...

Mitä nietoksia
ja hieno
rimpsuhelmakuusikin!

Kuuluisikohan
Kevään hiljaiset
huokaukset..jo..?

trina kirjoitti...

Rea,
Kiva kuulla :)

Herne,
Linnut ainakin jo rupattelevat ja vaakkuvat innokkaasti.

hanne kirjoitti...

Tykkään Maaria Leinosen runoista..
Tämä sopi loistavasti sun kuviesi kanssa...Ihana tunnelma!!

Hanne kirjoitti...

Tänä talvena meitä on hellitty ihanilla luminietoksilla! Kaikki eivät niistä pidä, mutta minä tykkään kun on lunta ja pakkasta. Ja millaisia upeita kuvia nyt saakaan, kuten sinulla täällä aina on.

Harakka kirjoitti...

Kaunis runo olikin ja hienosti sopi yhteen kuviesi kanssa.
Kauniit kuvat!

trina kirjoitti...

hanne, Hanne ja Harakka,
Kiitos teille!

Tykkään niin noista runoista, että pakko niitä on tännekkin laittaa. Kiva jos tykkäätte niistä myös. Samoin on kuvien tai kuvaamisen laita...

satujacobsen kirjoitti...

kosketti tuo runo..kuvasi jotenkin suomalaisuutta.Itse koen itseni voimakkaasti suomalaiseksi vaikka olen asunut täällä jo 16 vuotta ja puhun vain norjaa miehen ja lasteni kanssa.

trina kirjoitti...

satujacobsen,

Minulla on kadonnut käsitys siitä millaisia suomalaiset ovat, kun olen niin vähän ollut viimevuosina ulkomailla. Ehkä sen huomaisi paremmin, kun olisi välillä pois täältä ja palaisi.