lauantai 14. marraskuuta 2009

Viherkasvikimara


Aloe

Herttalyhty

Hopeaköynnös

Hatiora salicornioides

Rionjuoru

Anopinhammas

Edellisen postauksen inspiroimana aloin tutkailla meidän viherkasvivalikoimaa tarkemmin (huomasin kuvia otettuani, että kasvit ovat aikamoisen pölyisiä ja suihkupäivää vailla). Kotoamme löytyy reilu parikymmentä eri lajin viherkasvia. Vaihtuvuutta on tapahtunut vuosien varrella yllättävän vähän, vaikka jokainen muutto on verottanut aina jonkun kasvin, eli joskus kasvimäärä on ollut suurempikin. Osa kasveista on vuosikymmeniä vanhoja. Joihinkin liitty tarinoita ja muistoja. Esimerkiksi rionjuoru on kuolleen mummini peruja Kainuusta. Olemme asuneet aina melko niukan luonnonvalon asunnoissa, joten kasvivalikoima on muotoutunut kestävistä, helppohoitoisista ja vähään tyytyvistä kasveista. Nirsoilijat ovat jääneet matkan varrelle. Vaikka murattia oli hääkukkakimpussamme leikkovihreänä, sitä en ole saanut koskaan kotonani menestymään. Posliinikukan veivät villakilpikirvat ja kultaköynnöksestä en pitänyt, kun se takertui seiniin.

Koska kasvini ovat suht isokokoisia, hoitokin on aika helppoa. Multaa ei tarvitse vaihtaa kokonaan joka vuosi ja kastelen vain 2-4 kertaa kuussa. Käyn kaikki kasvit läpi pikaisesti kerran viikossa, katson silloin mitkä tarvitsevat vettä ja talvella saatan suihkutella sumupullolla lehtiä. Amppelikasvitkin rehottavat vuosikausia samassa amppelissa, kun vaan leikkaan usein ja paljon sekä annan lannoitetta. Vesipurkeissakin asustelevat muutamat köynnökset odottelemassa vuoroaan päästä joskus multaan. Hyvin näyttävät kuitenkin pelkässä vedessäkin kasvavan, joten mitään kiirettä ei ole noita amppeleita uusia.

Enemmänkin kuvia vihreästä kodistamme löytyy. Jos teitä aihe kiinnostaa, voin uuden postauksen noista laittaa.

5 kommenttia:

Marika kirjoitti...

Vihreiden lehtien muodot ovat niin kauniita. Kaunis tuo juorusi risuamppeli (älä vain sano, että olet sen itse tehnyt?! :) Kauniita asetelmia myös aloe kannussa ja viimeinen kuva anopinhampaasta.

Minä itse en ole tosiaankaan viherpeukalo, mutta muutamat kukat olen saanut pidettyä hengissä. Äiti välillä tuo omiaan minulle, hän on viherpeukalo ja hänen kasvinsa suuria ja komeita, mutta... viime vuonna sain puolitoistametrisen limoviikunan, jonka sain hengiltä kolmessa kuukaudessa :D Ja metrin korkuiselle ja kauniille (nyyh) fiikukselle kävi samoin. Mutta omat kukkani ovat kai niin tottuneet huonoon hoitoon että pysyvät hengissä ilman hyysäämistä (ja osa jopa näyttää kauniilta :D Kunhan joskus muistaa vähän kstella, se riittää.

Nan kirjoitti...

Minua kiinnostaa kasvijutut :) Kirjoittamasi kuulostaa kovin tutulta: minullakin on nirsoilijakasvit karsiutuneet "luonnollisen" poistuman myötä. En ole paras mahdollinen kasvien hoitaja, vaikka rakastankin kasvejani. Minulta löytyy lähemmäs 20 eri kasvilajia, joista osa on venähtänyt turhan suuriksi. Iloinen asia on se, että nykyinen asuntoni on ehdottomasti valoisin, mikä minulla on ikinä ollut. Ehkä jatkossa asunnonvalintakriteereihini tulee myös valoisuus :)

Kauniita kasvikuvia, mielellään niitä toki katselee lisääkin :)

hanne kirjoitti...

kauniita ja hyvinvoivia ovat sinun kasvisi...
Muistan aina kun äitini sanoi, että muratti on hautojen kasvi....häni ei halunnut koskaan niitä kotiimme...
itse olen joskus ostanut, koska ne oli helppohoitoisia mun mielestä...

Ostin ikeasta viikko sit kaksi pientä viikusta, jotka olivat kuin pieniä pallopuita...saa nähdä viihtyvätkö?

kivaa viikonloppua sulle!!!

Harakka kirjoitti...

Sulla on tosi kauniita kukkia. Ilokseen näitä katselee.
Mielellään lisää katselisin, ilman muuta.

trina kirjoitti...

Marika,
Yleensä ihmiset hoitavat kasvejaan liikaa tai ainakin kastelevat liikaa ja siksi ne eivät menesty. Meillä ei menestynyt tuoksutraakkipuu, joka ostettiin viimevuonna. Se kuoli puolen vuoden sisällä! Risuamppelin olen kyllä tehnyt, ei ole vaikea (netistä löysin ohjeen).

Nan,
minäkin olen aina ensimmäisenä vaatimuksena pitänyt asunnon valoisuutta, mutta jostain kumman syystä ollaan aina ajauduttu kuitenkin pimeämpiin. Kasvit kyllä hurahtavat turhan nopeasti liian suuriksi, sitten tulee niitä pito-ongelmia!

Hanne,
Uusia kasveja on aina kiva kokeilla ja jos ei menesty, niin turhaan ei tarvi murehtia, kun kasvit ovat nykyään niin halpoja ja toisilta voi saada pistokkaita jakamisen tai leikkuun yhteydessä. Puutarhanetin keskustelupalstan kautta oon hommannu usein uusia "ilmaiskasveja". Kivaa viikonloppua siullekkin!

Harakka,
Pistän uuden kasvipostauksen :)