keskiviikko 4. marraskuuta 2009

Hämäränhyyry






Tänään.

Odotin aurinkoista päivää. Tuli hämäränhyyry. Kotipäivä. Annoin periksi valottomuudelle. Päätin vain olla, antaa ajan mennä. Mietin, miksi joka päivä pitäisi olla tehokas, saada hyödyllistä aikaan, suunnitella ja suorittaa.

Iltapäiväkahvilla söin palan suklaakakkua. Päiväkahvi pitää ehtiä juomaan ennen pimeää, muutoin siitä tulee iltakahvi. En juo iltakahvia. Kääntelin pestyä kesätäkkiä, että kuivuisi tasaisesti. Käännähdin itse kirjastossa ja ruokakaupassa hakemassa pussillisen kotimaisia omenia ja muutaman muun pikkujutun. Ihmettelin, mihin päivä voi kadota tekemättä juuri mitään.

Postista tuli jonain lahjalehtenä Fit. Artikkeli "Ole itsesi paras ystävä" oli hyvä. Siinä sanottiin mm. näin:

"Meillä on taipumus piiskata itseämme kehujen sijaan. Jos puhuisimme ystävillemme kuten puhumme itsellemme, voi olla, ettei meillä olisi monta kaveria. Kohtele itseäsi kuin parasta ystävääsi. Puhu itsellesi kannustaen, rohkaisten ja tukien".

"Et voi valita kaikkea, mitä elämässäsi tapahtuu, mutta voit valita, miten asioihin suhtaudut".

Ajattelemisen aihetta noissa lauseissa, varsinkin tuo ensimmäinen sai minut mietteliääksi. Hyvä päivä tämä hämäränhyyrypäivä!

6 kommenttia:

Nan kirjoitti...

Nuo lauseet ovat tosi hyviä. Olen pohtinut asiaa myös niin, että kuka on minulle kaikkein läheisin ihminen? Minä itse. Millainen haluan olla lähimmille ihmisilleni? Niinpä, hyvä tietysti :)

Marika kirjoitti...

Olipa ajattelemisen arvoisia lauseita. Harvoin sitä itseään kiittää, useinkin vain vaatii enemmän, on pettynyt jos ei saa aikaan riittävästi. Mutta miksi pitäisi aina saada jotain aikaan? Joskus voisi vaan keskittyä kuuntelemaan itseä, omia ajatuksia.

Kauniita kuvia Trina! Ja namin näköistä suklaakakkua ;)

Mirja kirjoitti...

Ihanan näköistä suklaakakkua ja supersuloiset puput. Kaikenlainen levähtäminen ja joutilaisuus tekee hyvää, itsekin olen ottanut pari päivää iisisti ja tänään sain tehtyä asioita, joiden tekemistä olen lykännyt.

Itsensä rakastaminen tai edes itsestään pitäminen on totisesti vaikeaa, aina katselee vain niitä puutteitaan ja epäonnistumisiaan.

trina kirjoitti...

Nan, Marika, Mirja,

Niin itsensä rakastaminen, hyväksyminen, kannustaminen on yhtä tärkeää kuin muiden ihmisten. Miksi itselleen onkin niin vaikea olla lempeä ja armollinen?

Kiitos mukavista ja mieltä lämmittävistä kommenteistanne!

Herne kirjoitti...

On ihastuttavat hämäränhyyryt!
Kukkia ja Kakkua! ja Pupuja!

Niin,
ei sitä niin vaan osaa
itseään armahtaa.

Ainakaan
omasta voimastaan,
vaikka se psykolookista
olisikin...

mutta kun Kaikkivaltias
Armahtaa, niin uskaltaa,
oppii armollisesti
sietämään ittiäänkin!:)

trina kirjoitti...

Herne,
Niinhän se on, kuten kirjoitit. -Asian ytimessä!