keskiviikko 18. heinäkuuta 2012

Otteita mökkipäiväkirjasta Osa 1

Olin viikon verran kissan kanssa kahdestaan mökillä. Hyvin pärjättiin, vaikka autoa ei ollut, mutta mihinkä sitä viikkoon tarvitsee mennäkkään. Mökillä olen alkanut pitää mökkipäiväkirjaa. Lähinnä kirjaan siihen  milloin kukkii mikäkin kasvi ja mitä olen tehnyt puutarhassa. Välillä tulee kuitenkin kirjattua ylös myös muuta.

 Otteita mökkipäiväkirjasta:
Tavaksi on tullut, että ensimmäiseksi aamulla, kun lasken kissan ulos, kierrän mökin vierestä metsämansikkapaikat ja kerään kypsät mansikat syötäväksi aamupalalle. Ihmeen hyvin on mansikoita riittänyt jokaiselle päivälle.

Päivä alkoi tänään sopivan sään vallitessa. Ei ollut liian kuuma ja hyttysiäkään ei tuntunut olevan häiriöksi asti. Siivosin huussia, kun kissa oli samaan aikaan retkillään. Kesken siivouksen huomasin, ettei kaivosta tule vettä, letku oli irronnut pumpusta. Siivousurakka vähän venähti, kun piti vetää pumppu ja letku ylös kaivosta ja kiinnittää irronneet osat yhteen. Kissakin ehti sillä aikaa saada lihavan hiiren päiväruuaksi. Minullakin oli nälkä, joten aloin valmistaa ruokaa kesäkeittiössä. Koska oli hyvä sää, ajattelin syödä ulkona. Kun katoin ruokailuvälineet pihapöydälle valmiiksi ja menin hakemaan ruokaa, oli kissa löytänyt täyden piimämukini pöydältä. Onneksi huomasin, että hiirisuu lipsuttelee tyytyväisenä piimää. Olisinko muutoin edes tajunnut, että piimämuki on puolillaan, jos en olisi nähnyt piimävarasta herkuttelemassa.

4 kommenttia:

Tillariina kirjoitti...

Voi sitä sun piimäsuuta. :) Meidän Venni-kisu rakastaa kaikkia maitotaloustuotteita, erityisesti rahkaa ja mansikkajugurttia! Varmaan menis piimäkin!

Intianminttu kirjoitti...

Hauska tarina!

trina kirjoitti...

Tillariina, piimä on ilmeisesti erityisen hyvä jälkiruoka hiiren jälkeen :)

Intianminttu :)

Marika kirjoitti...

Meillä käy pieni hiirenmetsästäjä myös mieluusti maitomukilla, jos silmä välttää. Toissapäivänä tehtiin pitsaa ja ennen uuniin laittamista oli tietenkin ehtinyt syödä osuutensa pitsan reunasta :( Vähän sai toruja, kun jäi kiinni itseteosta. Aloitin kanssa keväällä pitämään jonkinlaista viikkokirjaa luonnon tapahtumista ja havainnoista omalla pihalla. Tuppaa vaan jäämään ensi innostuksen jälkeen. Vois olla mukava verrata seuraan vuoteen, kun laittais kaikkea ylös. Nyt kun asian taas muistin niin tarviipa kaivaa vihko esille ja pistää muutama merkintä.