Hetki perhosen elämää

Ote mökkipäiväkirjasta:

Aamulla sateen jälkeen näin pihamaan nurmikolla oranssin perhosen.

Sitä tuskin huomasi, sillä se näytti aivan kuivuneelta koivun lehdeltä.

Seurasin usean tunnin ajan aina ohi kulkiessani, miten se selvästikkin näytti odottavan auringon paistetta. Oli pilvinen aamu.

Heti kun aurinko ensimmäisen kerran tuli esiin pilviverhon takaa, perhonen lähti lentoon. Satuin juuri silloin olemaan paikalla, joten seurasin perhosen kulkua pitkin pihaa.

Viimein perhonen päätyi tarhapiiskun lehdelle, jossa kuvasin sitä hetken. Kun silmänräpäyksen ajaksi käänsin katseeni pois perhosesta, se oli jo kadonnut, enkä nähnyt sen edes lepattelevan missään.

* * *

Perhosta seuratessani en vielä tiennyt mikä perhonen se on. Nyt myöhemmin kotona selvitin luontoportin sivuilta sen olevan todennäköisesti loistokultasiipikoiras. Perhonen oli pieni, mutta siipien päällyspuolen oranssi hehku oli todella kaunis. Ja kuvissa kiinnitin myös huomiota sen suuriin kauniisiin silmiin. En tiennytkään, että perhosillakin voi olla kauniit silmät!

Luontoportin sivuilla kerrotaan, että loistokultasiipikoiraat odottavat naaraita  reviireillään, joita ne puolustavat metsien reunoilla. Ehkäpä tämäkin perhonen oli odottelemassa kumppania tulevaksi. Toivottavasti sellainen löytyi meidän mökin metsän reunasta. Täytyy varmaan jättää jakossa kitkemättä suolaheinät, sillä tämän perhosen toukat käyttävät niitä ravintona.

Lisää tietoa loistokultasiivestä löydät täältä.