keskiviikko 13. huhtikuuta 2011

Puu

 
Yksin syntyi puu rinteelle,
ei mistään oksaa ojentumassa,
eivät juuret mullassa löydä toisiaan.
Mutta puro tuo vettä,
aurinko näyttää valoa, kuu luo varjon
ja ihmiset kulkevat alle polkunsa.
Se ei kuihdu ikävään,
vaan nousee suurena ja tuuheana
katsomaan yli metsän.
Tuuli kutsuu ystävänään linnut,
iltaisin ne laulavat, kesällä tekevät pesää,
kietoutuvat tummanvihreisiin lehtiin,
alta hopeisiin,
tuuleen antavat kauneimman laulun.
Alta käyvät kulkevaiset,
ihmettelevät, koettavat nähdä latvan,
lyhyet kätensä yrittävät kiertää rungon ympäri,
levätessään kuulevat tuulen linnut,
helpommin jatkavat matkaa.
Puu katsoo yli metsän, yksinäinen.

-Hannu Salakka-

6 kommenttia:

AAMU kirjoitti...

Tiheässä kuuset käyvät alaosastaan paljaiksi, luisiksi, kun latva kylpee valossa.

trina kirjoitti...

Näin on. Vanhojen puiden juurella on mukavasti tilaa kulkea, puun rungot ovat kuin tienviittoja.

hanne virtauksesta kirjoitti...

Rakastan kaikkia puita..
ne kuuntelevat, antavat voimaa..

Harakka kirjoitti...

Kaunis on kuvasi puu, hieno kuvakulmakin.

trina kirjoitti...

Hanne,
Puut ovat ihania, pysyvät paikoillaan, ovat rauhoittavia, turvallisia, kauniita.

Harakka,
Kiitos.

Katjusha kirjoitti...

Kaunis monimuotoinen puu. Uusia ulottuvuuksia antaa kun katsoo tästä kulmasta sitä, ylöspäin.