Puu

 
Yksin syntyi puu rinteelle,

ei mistään oksaa ojentumassa,

eivät juuret mullassa löydä toisiaan.

Mutta puro tuo vettä,

aurinko näyttää valoa, kuu luo varjon

ja ihmiset kulkevat alle polkunsa.

Se ei kuihdu ikävään,

vaan nousee suurena ja tuuheana

katsomaan yli metsän.

Tuuli kutsuu ystävänään linnut,

iltaisin ne laulavat, kesällä tekevät pesää,

kietoutuvat tummanvihreisiin lehtiin,

alta hopeisiin,

tuuleen antavat kauneimman laulun.

Alta käyvät kulkevaiset,

ihmettelevät, koettavat nähdä latvan,

lyhyet kätensä yrittävät kiertää rungon ympäri,

levätessään kuulevat tuulen linnut,

helpommin jatkavat matkaa.

Puu katsoo yli metsän, yksinäinen.

-Hannu Salakka-