keskiviikko 10. maaliskuuta 2010

Syvämietteitä auringon valossa



Joskus tulee miettineeksi elämän tarkoitusta. Joskus aiheeseen törmää muuten vaan. Niin minulle kävi yhtenä päivänä. Oli kuin menossa olisi ollut jokin teemapäivä, jonka aiheena oli "elämän tarkoitus". Ei yhtään kepeä aihe ollenkaan, mutta niin elintärkeä ja mielenkiintoinen kuitenkin. Törmäsin joku päivä sitten nimittäin noihin kahteen sanaan kaikkialla. Joku kirjoitti aiheesta blogissa, radiossa soi tämä Kolmannen naisen kappale, aloin lukea Viktor E. Franklinin kirjaa Ihmisyyden rajalla, joka kertoo elämän tarkoituksen näkemisestä keskitysleiriolosuhteissa. (Lisää aiheesta esim. täällä). Kaiken lisäksi kirjatessani ylös joitakin runoja runokirjasta, törmasin tähän runoon:

Elämä ilman tarkoitusta on kuin lintu vailla
siipiä.

Ei.
Elämä vailla tarkoitusta
on kuin laulu ilman säveltä.
Ei.
Elämä ilman tarkoitusta
on rähmäliitoa mutalammikossa.

Elämä ilman tarkoitusta ei ole elämää.
Turha siihen on yrittää löytää osuvia vertauskuvia,
kauniita vertauskuvia. Elämä ilman tarkoitusta ei
ole kaunista eikä osuvaa. Ei sillä ole mitään
tekemistä runouden tai mietelauseiden tai
sattuvien kuvien kanssa.

Elämä ilman tarkoitusta ei ole elämää.
Ihminen sietää sietämättömiä olosuhteita,
kestää ylitsepääsemättömiä vaikeuksia ja
ponnistelee yli kykyjensä kauan sen jälkeen
kun voimat ovat loppuneet - jos hänellä on syy elää.
Suunnattoman hyvinvoinnin, vaurauden ja helpon elämän
keskellä ihminen voi tuhota itsensä ja luovuttaa -
jos hänellä ei ole syytä elää.

Koko elämän kantava voima on tarkoitus.

Mutta mistä sen löytää sellainen joka on sen kadottanut?

Elämän alkuhetkillä kukaan meistä ei kysy
tarkoitusta. Me synnymme, parkaisemme
äänemme maailmaan ja alamme hengittää.
Etsimme lämpöä, rakkautta ja turvaa, ravintoa ja
läheisyyttä. Ja heti sitä saatuamme alamme säteillä
sitä ympäristöömme. Siinä kaikki. Vasta syntynyt
ihminen etsii rakkautta, saa rakkautta ja vastalahjaksi
rakastaa ja luottaa rajattomasti. Ehdoitta.
Muuta tarkoitusta puolen päivän tai puolen vuoden
ikäinen ihminen ei etsi. Mihin me sen sitten
kadotamme?

Miten me sen kadotamme?

-Heli Karjalainen-

Oikeastaan olisi hienoa, jos olisi oikeasti olemassa kaikennäköisten teema- ja liputuspäivien keskellä "Elämän tarkoituksen"-päivä. Turhempiakin teemapäiviä on keksitty!

Mukavan kepeää ja kaunista kevättalven päivää sinulle!

6 kommenttia:

  1. Vaikuttava, koskettava, tärkeä kirjoitus sinulla..ja tuo h.karjalaisen runo sopi tilanteeseen...

    Elämän tarkoituksen kadottaminen..
    ihminen on kuin pystyyn kuollut, kävelevä tyhjä kuori...

    Vaikka toinen yrittäisi ehdottaa, kannustaa, kantaa silloin ihmistä, se ei paljon tuo valoa..
    Jotenkin kaikesta huolimatta ihmisen olisi itse löydettävä tuo lähde...sisältään.
    Aina on helpompi antaa ohjeita, neuvoja mutta lähimmäinenkin siinä sivussa on mukana kuitenkin jakamassa sitä tyhjyyttä...

    Kun ei ole yhteydessä aitoon itseensä, on myynyt itsensä, ei elä omaa rytmiään...etsii vastauksia ulkoapäin, ei ymmärrä että me kaikki olemme yhtä..joitain syitä mahdollisesti elämäntarkoituksettomuuteen..

    Sinulle samoin kepeää, valontäyteistä viikkoa...

    VastaaPoista
  2. Hanne,

    Kiitos ajatuksentäyteisistä sanoistasi! Sinulla on selvästi kykyä ymmärtää ihmisen syviä tuntoja, et säikähdä niitä; se on kallis lahja. Välillä ihmisen täytyy pysähtyä pohtimaan, tai sitten tulee pysäytetyksi jollain tapaa. Silloin vierellä kulkijat ovat aarteita, yhdessä voi ihmetellä ja pohtia.

    VastaaPoista
  3. Lintukoto
    odottaa asukkia!

    Oikeastaan Elämän-tarkoituksen
    päivä on joka päivä. Se tarkoituskin on, mutta sitä
    ei nähdä.

    Kerran yhdellä luennolla
    sanottiin, että jo kolmevuotias
    lapsi tietää elämänsä tarkoituksen,
    jos sitä kysytään.

    Se tieto vaan katoaa matkan varrella, kun ei halua nähdä pienessä sitä suurta, eikä
    heikon arvoa.
    Se on kuin piilossa, joskus
    arvottomalta näyttävän sisällä!

    VastaaPoista
  4. Herne,

    Niin hienoja ajatuksia sinulla!!! Tulin niistä valtavan iloiseksi :)

    "Pienessä suurta" ja "heikon arvoa" -juuri niin!

    Nyt vasta tajusin, että tuo linnunpönttö kuvastaa mainiosti asiaa :) "Piilossa, joskus arvottomalta näyttävän sisällä", niinkuin viisaasti sanoit.

    Tälläkin päivällä on tarkoituklsensa.

    VastaaPoista
  5. Aivan upea kirjoitus! Kiitos :)

    Olen kyllä kanssa tuon "Elämän tarkoitus" - teemapäivän kannalla.
    Tuntuu, että moni (minä mukaanlukien) unohtaa sen aina välillä tässä kaikessä hössötyksessä ja mukamas kiireessä...

    VastaaPoista