torstai 18. maaliskuuta 2010

Kirkkautta





Pohjoisen maan siunaus:
kevättalven huikaiseva kirkkaus,
kaikkialle tulviva valo
vastustamaton.

Ja me kaikki
kaamoksen kurittamat
nousemme yön sylistä
päästäinen
oravan poika
perhosen toukka
uudestisyntyneinä.
Talvilinnun reviirilaulukin
pelkkää iloa. Kiitosta.

-Maaria Leinonen-




Kevätlintu
pudottelee laulua
kuin helminauhaa
puun oksille
paisuvasilmuisen

Kannatti kärsiä
pimeä talvi
tämän kuullakseen
kun ilta sinertää
sulava lumi tuoksuu

-Maaria Leinonen-

7 kommenttia:

carita kirjoitti...

Eikö ihanaa kun tulee kevät ja valo voittaa <3
Valoa, iloa ja siunausta kevätpäiviisi!

Herne kirjoitti...

"Kannatti kärsiä
pimeä talvi"!

Uusi Kevät on entisiä
keväitä ihanampi!
Ja ikää myöten
sen näkee ja kokee
moninkertaisen
ihmeellisenä!

Sorsia täälläkin
on satoja!

Kun puistovaltuusto
lopetti niitten syöttämisen,
niin äidit ja pikkulapset
siinä puiston lähistöllä
ovat saaneet kivan
jokapäiväisen hyötyreissun.
Ja vähän muutkin.

...kun ilta sinertää
ja sulva lumi tuoksuu...
Kauniita runoja!

trina kirjoitti...

Carita,
Kiitos samoin sinulle! Pelkään takatalvea huhtikuussa, ne ovat masentavia, mutta yritän olla ajattelematta niin synkkiä ;)

Herne,
Ovat nämä vuoden ajat niin ihmeellisiä Suomessa!

hanne kirjoitti...

Kevät räjäyttää meidät eloon, herkkyyteen, liikkeelle, rakastumaan luontoon, ihmisiin...
Pian se tulee...
Nyt kun katsoo ulos , ei uskoisi!!

trina kirjoitti...

Hanne,
Ei uskoisi, että pian on huhtikuu, yöllä satoi taas lisää lunta. Taidanpa lähteä hiihtämään :)

seijastiina kirjoitti...

Ihania asioita blogissasi, Maaria Leinosen runoja, juuri joita itsekin tykkään lainaten kirjoitella omaani.
Kiinnostava, tule viereilamaan taas toisenkin kerran :

trina kirjoitti...

Seijastiina,
Tervetuloa uudelleen :)