Syvämietteitä auringon valossa

Joskus tulee miettineeksi elämän tarkoitusta. Joskus aiheeseen törmää muuten vaan. Niin minulle kävi yhtenä päivänä. Oli kuin menossa olisi ollut jokin teemapäivä, jonka aiheena oli "elämän tarkoitus". Ei yhtään kepeä aihe ollenkaan, mutta niin elintärkeä ja mielenkiintoinen kuitenkin. Törmäsin joku päivä sitten nimittäin noihin kahteen sanaan kaikkialla. Joku kirjoitti aiheesta blogissa, radiossa soi tämä Kolmannen naisen kappale, aloin lukea Viktor E. Franklinin kirjaa Ihmisyyden rajalla, joka kertoo elämän tarkoituksen näkemisestä keskitysleiriolosuhteissa. (Lisää aiheesta esim. täällä). Kaiken lisäksi kirjatessani ylös joitakin runoja runokirjasta, törmasin tähän runoon:

Elämä ilman tarkoitusta on kuin lintu vailla
siipiä.

Ei.
Elämä vailla tarkoitusta
on kuin laulu ilman säveltä.
Ei.
Elämä ilman tarkoitusta
on rähmäliitoa mutalammikossa.

Elämä ilman tarkoitusta ei ole elämää.
Turha siihen on yrittää löytää osuvia vertauskuvia,
kauniita vertauskuvia. Elämä ilman tarkoitusta ei
ole kaunista eikä osuvaa. Ei sillä ole mitään
tekemistä runouden tai mietelauseiden tai
sattuvien kuvien kanssa.

Elämä ilman tarkoitusta ei ole elämää.
Ihminen sietää sietämättömiä olosuhteita,
kestää ylitsepääsemättömiä vaikeuksia ja
ponnistelee yli kykyjensä kauan sen jälkeen
kun voimat ovat loppuneet - jos hänellä on syy elää.
Suunnattoman hyvinvoinnin, vaurauden ja helpon elämän
keskellä ihminen voi tuhota itsensä ja luovuttaa -
jos hänellä ei ole syytä elää.

Koko elämän kantava voima on tarkoitus.

Mutta mistä sen löytää sellainen joka on sen kadottanut?

Elämän alkuhetkillä kukaan meistä ei kysy
tarkoitusta. Me synnymme, parkaisemme
äänemme maailmaan ja alamme hengittää.
Etsimme lämpöä, rakkautta ja turvaa, ravintoa ja
läheisyyttä. Ja heti sitä saatuamme alamme säteillä
sitä ympäristöömme. Siinä kaikki. Vasta syntynyt
ihminen etsii rakkautta, saa rakkautta ja vastalahjaksi
rakastaa ja luottaa rajattomasti. Ehdoitta.
Muuta tarkoitusta puolen päivän tai puolen vuoden
ikäinen ihminen ei etsi. Mihin me sen sitten
kadotamme?

Miten me sen kadotamme?

-Heli Karjalainen-

Oikeastaan olisi hienoa, jos olisi oikeasti olemassa kaikennäköisten teema- ja liputuspäivien keskellä "Elämän tarkoituksen"-päivä. Turhempiakin teemapäiviä on keksitty!

Mukavan kepeää ja kaunista kevättalven päivää sinulle!