Komiolla

Tänä aamuna kun tallustelin avaamaan verhoja, odotin kuin joskus lapsena ensilumen saapuessa, että maa on valkea. Niin paljon säätiedotuksissa on lupailtu etelään lumisateita täksi päiväksi. No, maisema näytti aivan samalta kuin ennenkin, tosin aika synkeä taivas oli. Ehkä sitten iltapäivällä alkaa noita hahtuvaisia suudelmia sadella poskille, kun lähden kävelylenkille.

Viikonloppuna olikin sitten hyvä sää. Yllä olevat kuvat ovat pieneltä suoretkeltämme Lopen Komion Luutalammilta. Uusia maisemia olivat meille ja aivan ihania tunnelmia tuli vastaan, kuten töyhtötiaispariskunta. Selvitimme jälkeenpäin, että töyhtötiaiset pitävät saman puolison koko elämänsä ajan ja että niiden määrä on vähentynyt rajusti, kun pesäpuiksi soveltuvia lahopuita on vähän tarjolla. Tuolla luonnonsuojelualueella pariskunta näytti kuitenkin viihtyvän hyvin.

Nuotiopaikan lämmössä maistuivat Wihelmit hyville ja termoskahvi lämmitti mukavasti kohmeisia jäseniä. Kaksiosainen geokätkökin löytyi lopulta päättelemällä, ilman gps-laitetta, kun sekoilimme ohi ensimmäisen vihjeen, josta piti löytyä tarkemmat koordinaatit varsinaiselle kätkölle. Ihana paikka ja retki kaikenkaikkiaan. Suossa on jotain niin ainutlaatuista, perisuomalaista, aitoa luontoa, jonne on aina kiva mennä.