sunnuntai 28. huhtikuuta 2013

Kevät mökillä

Lyhyt viikonloppureissu mökille ei riitä alkuunkaan näin kevätaikaan, jos meinaa saada kaikki kevättyöt tehtyä. Paljon kuitenkin ehdittiin ja paljon tekemistä vielä jäi. Lumetkaan eivät olleet ihan joka nurkasta vielä sulaneet. Myyrät olivat myllänneet nurmikon rumaksi, mutta kissa ei ehtinyt saada kiinni kuin sisiliskoja, joita se harmikseni kiusaa aina. En tiedä syövätkö myyrät lumikelloja, mutta muistaakseni niiden sipuleita viime syksynä istutin. Kukassa ei kuitenkaan nyt ollut kuin muutamia krookuksia ja joku yksittäinen posliinihyasintti. Tulppaanit ainakin näyttävät nousevan, joten niitä myyrät eivät onneksi ole löytäneet.

Tänään jouduttiin rotanlahtaushommiin. Oltiin tyhjentämässä korkeaan vesitynnyriin talven aikana kerättyjä roskapusseja pois, kun yhdessä pussissa johon tartuin, näkyi liikettä. Ehdin juuri heittää pussin kädestäni, kun rotta hyppäsi korkealle pussista. Onneksi se ei ehtinyt puraista sormeeni tai päässyt pomppaamaan päälleni. Mies sai onneksi rotan pois päiviltä. Hyi, miten inhottavaa... Tiedetään, että roskat pitäisi säilyttää kannellisessa astiassa, mutta eipä tullut mieleen, että rotat kiipeäisivät korkeiden muovisten vesitynnyreiden sisälle. Ilmeisesti ovat aikamoisia akrobaatteja.

Mukavaa kevättä kaikille!

4 kommenttia:

Tillariina kirjoitti...

Rotta...pelkästään juttusi lukeminen sai sydämen hieman lyömään ylimääräistä. Hiiriä en pelkää, mutta rotta...iik!!

Kissakuva on aivan täydellinen kun nuo oksat sopivat aivan sävy sävyyn kisun kanssa!

Mun uudesta tulppaanipenkistä oli nostettu pari sipuli ja niitä syöty!? Kuka lienee? Mystisiä asioita tapahtuu pihoissakin!

Harakka kirjoitti...

Ihania kuvia olet ottanut. Tykkään varsinkin toisesta kuvasta, se on hieno.
Ja kyllä sä varmaan kiljuit , kun rotta pussista hyppäsi, mä olisin kyllä huutanut niin paljon, että olis toiseen pitäjään kuulunut, iiiik!

pekka paiva kirjoitti...

Puolikuuta peipposesta, rotasta ihan vähän...

trina kirjoitti...

Tillariina, Harakka ja Pekka, kyllä tuo rotta sai mut kiljumaan aika kovaa.

Tillariina, olisi kiva joskus NÄHDÄ nuo otukset syömässä kukkapenkin kasveja, mutta osaavat touhuta niin salaa yöllä, ettei niitä koskaan näe.