Puro

En ole ennättänyt nyt valoisaan aikaan ulos kuvaamaan, mutta esittelen tässä teille yhden minulle rakkaan puron lapsuudesta, jota kuvasin alkuviikosta. En tiedä miksi vanhemmiten lapsuudesta tutut paikat tulevat tärkeiksi ja muutenkin yhä pienemmät asiat tuottavat iloa. Ainakin itse koen, että en kaipaa välttämättä suuria järjestettyjä tapahtumia, luonnon pienet ihmeet monesti
riittävät tuomaan elämyksiä jotka viihdyttävät. Niinpä pienellä reissullani Itäiseen Suomeen halusin käydä tällä purolla, jonka mutapohjaisessa lampareessa olen lapsena joskus uinutkin. Olen kaivannut tuota puroa, sen virtaavaa ääntä ja varjoista tunnelmaa. Minusta tuntuu hyvältä ajatella puroa, sen kohinaa talvipimeällä. Tiedän tarkkaan minne vesi kulkee, mistä se tulee, olen tutustunut veden ranta-alueisiin, suomaastoihin kilometrien matkalta. Olen kulkenut seutuja sisarusteni ja vanhempieni kanssa, kävellyt, pyöräillyt ja mennyt autolla veden yli monen ihmisen seurassa, monenlaisessa eri elämäntilanteessa. Maisemaan liittyy muistoja. Juureni ovat tässä vedessä ja sen rannoilla.

Tiedän, että teillä monella on joulukiireitä, mutta olisi kiva kuulla onko sinulla jokin paikka mitä kaipaat, johon haluaisit juuri nyt päästä hetkeksi käymään. Millainen se paikka on?