perjantai 14. joulukuuta 2012

Kransseja

Syksyllä löysin metsästä puiden juurilta käpykasoja. En tiedä mikä otus ne oli pudottanut, mutta keräsin osan mukaani, tuskin niitä kukaan lumen alta enää kaipaisi.
Mietin mitä kävyistä tekisin, kunnes keksin vanhan koivuisen kranssipohjan joulutavaroiden joukosta. Kiersin rautalankaa käpyjen suomujen ympäri juuresta ja kiinnitin ne kranssipohjaan kierittämällä rautalankaa jokaisen kävyn jälkeen kranssin ympäri. Lopuksi kiersin vielä ohutta lankaa kaikkien käpyjen ympäri, että pysyisivät napakasti yhdessä.
Käpykranssi ei mielestäni kaipaa koristeita, mutta kokeilin siihen muutamia askartelumassasta tekemiäni tähtiä ja kirppikseltä ostamaani pitsinauhaa.
Käpyjä, sammalta ja muutama mustikan oksakin oli vielä parvekkeella kassissa ja kun löysin vielä yhden kranssinpohjan, kokeilin adventtikranssin tekemistä. Muistin äidiltä saamani kynttilänpidikkeet. Lapsena oli kuusessa elävät kynttilät, mutta kynttilänpidikkeet ovat jääneet sen jälkeen käyttämättä, kun sähkökynttilät tulivat. Adventtikranssissa vanhat pidikkeet saivat jatkokäyttöä.
Jos ei ole risuja kranssipohjaksi, paksu rautalanka ja sanomalehtikin käy kranssipohjaksi. Sammalen kiinnitin ohuella rautalangalla kiertämällä. Mustikanvarvut kiinnitin työntämällä ne kranssipohjaan risujen lomaan. Kävyt kiinnitin yksitellen rautalangalla.

2 kommenttia:

pekka paiva kirjoitti...

Elävän kynttilän valo muuttaa ympäristönsä lämpimän ruskeaksi.

trina kirjoitti...

Samoin tekee aurinko. Se näyttääkin välillä aivan tulelta.