sunnuntai 12. elokuuta 2012

Elokuuta mökkipuutarhassa

Puutarha veden alla

Lakaise sade ovelle pehmeällä luudalla.
Kuivaa kyyneleet ikkunaruudusta.
Laske jalkasi varovasti kuparivadille ja 
kuivaa se sitten kankaalla auringonvalossa.
Siirrä sivuun verkko, jossa on haalistunut auringonkukka-aihe.
Siellä, tomussa, nuori nainen seisoo hailakan ruusunpunaisessa
päällystakissaan. Mitä hän katselee, mitä hän kuuntelee?
Linnut kuin kaste hopeisessa laulussa,
näkymättöminä vihreissä pyörteissä.
Puut keinahtelevat kuin veden alla tuulisi.
Vain varovainen mutta kuitenkin liian äkkinäinen liike,
niin kukat sulkeutuvat, tuoksuttomina, palavina.
Maailma, ja kellon kajahdus.

Bo Carpelan

2 kommenttia:

margsan kirjoitti...

Oi miten kaunista! Carpelan on suosikkirunoilijani....

trina kirjoitti...

Margsan, Carpelan on ihmeellinen sanataituri, suosikkini myös.