torstai 30. elokuuta 2012

Äänetön hetki

Tiedätkö sen hetken, kun kuusten latvoissa soi hiljaisuus. Kun ympärilläsi on äänettömyys, rauha, jonka rikkoutumista jokaisella hetkellä odotat, mutta mikään ei särje äänellään tuota hetkeä kuin lumousta. Kärpäsen ja kimalaisen surina tai linnun lehahdus pensaassa on vain levollista taustamusiikkia, jota tuskin huomaa. Tämä hetki on kuin unta, mutta kuitenkin todellista.

Loppukesän luonnossa  on jotain erityistä, kuin odotusta milloin äänimaiseman täyttävät leijailevien lehtien lempeä tupsahdus sateen pieksämään maahan tai putoilevien vesipisaroiden rapina puiden lehvästöissä.

Nautitaan tästä hetkestä, näistä kesän hetkistä, kun puissa on vielä hetken verran vihreät lehdet ja ilma lämmin. Syksylläkin on aikansa ja kun sen aika on tulla niin toivotetaan se tervetulleeksi.

Aurinkoista elokuun loppua.

8 kommenttia:

Irmastiina kirjoitti...

Kaunista!
Kaniit kuvat ja kaunis kirjoitus...:)

margsan kirjoitti...

Päiväni on pelastettu! Kiitos kauniista sanoista ja kuvista!

trina kirjoitti...

Irmastiina ja margsan, kaunis kiitos kauniista ajatuksistanne.

AAMU kirjoitti...

Syksy tuntuu hiljentävän ja kuitenkin on täynnä ääni, joista puuttuu kesän terä, kenties.

Tiitsa kirjoitti...

Juuri noin, juuri tuollaista on nyt, kun ei lintujen laulukaan enää kuulu, mutta kuinka ihanan rauhoittavaa, luonto odottaa.....
Kiitos trina tästä postauksesta, se oli juuri sitä mitä itsekkin luonnossa koen ja tunnen.

trina kirjoitti...

AAMU, kyllä niin on, äänet muuttuvat, vaimenevat syksyä kohti.

Tiitsa, ihana kuulla, että muutkin kokevat samoin.

Hanna kirjoitti...

Tiedän juuri tuon hetken ja arvostan sitä todella paljon. Sen huomaamiseen kun tarvii pysähtymistä ja se on toisinaan kultaakin kalliiimpi taito.

trina kirjoitti...

Hanna, olen alkanut pitää mökillä tiskaamisesta, sillä tiskaan ulkona ja silloin kuulee parhaiten ympärillä olevan hiljaisuuden, kun on pakko olla paikoillaan.