Loppukesän luonnossa on jotain erityistä, kuin odotusta milloin äänimaiseman täyttävät leijailevien lehtien lempeä tupsahdus sateen pieksämään maahan tai putoilevien vesipisaroiden rapina puiden lehvästöissä.
Nautitaan tästä hetkestä, näistä kesän hetkistä, kun puissa on vielä hetken verran vihreät lehdet ja ilma lämmin. Syksylläkin on aikansa ja kun sen aika on tulla niin toivotetaan se tervetulleeksi.
Aurinkoista elokuun loppua.
Kaunista!
VastaaPoistaKaniit kuvat ja kaunis kirjoitus...:)
Päiväni on pelastettu! Kiitos kauniista sanoista ja kuvista!
VastaaPoistaIrmastiina ja margsan, kaunis kiitos kauniista ajatuksistanne.
VastaaPoistaSyksy tuntuu hiljentävän ja kuitenkin on täynnä ääni, joista puuttuu kesän terä, kenties.
VastaaPoistaJuuri noin, juuri tuollaista on nyt, kun ei lintujen laulukaan enää kuulu, mutta kuinka ihanan rauhoittavaa, luonto odottaa.....
VastaaPoistaKiitos trina tästä postauksesta, se oli juuri sitä mitä itsekkin luonnossa koen ja tunnen.
AAMU, kyllä niin on, äänet muuttuvat, vaimenevat syksyä kohti.
VastaaPoistaTiitsa, ihana kuulla, että muutkin kokevat samoin.
Tiedän juuri tuon hetken ja arvostan sitä todella paljon. Sen huomaamiseen kun tarvii pysähtymistä ja se on toisinaan kultaakin kalliiimpi taito.
VastaaPoistaHanna, olen alkanut pitää mökillä tiskaamisesta, sillä tiskaan ulkona ja silloin kuulee parhaiten ympärillä olevan hiljaisuuden, kun on pakko olla paikoillaan.
VastaaPoista