Minä toivon sinulle, elämäsi matkalle:
Sen verran onnea, ettet kesken katkea.
Sen verran valoa, et tiedät kenen viereen istua.
Ja sen verran pimeyttä, että on pakko rukoilla.
--
Toivon sen verran murhetta, ettet sorra heikkoa.
Ja sen verran rakkautta, et tiedät milloin vaieta.
Sen verran viisautta, et tunnistat ystäväsi.
Ja sen verran kipua, että osaat antaa anteeksi.
Sinä ystäväni niin kirkkaana soit, sulla on kaikki jo mukana.
Sinä maailmaa mittaillen kantaa sen voit, mikä on kaikkein arvokkainta.
Hyvin sanottu ja kauniisti toivottu... =)
VastaaPoistaElämänpituinen matka on aina arvoitus...
Kiitos trina..
VastaaPoistaaivan ihanat sant, kaunis melodia..
en ole ennen kuullut, en lukenut..
nämä tärkeät sant haluan muistaa=)
Viisaita niin viisaita sanoja.
VastaaPoistaEllei ihmisen elämään osu yhtään pimeyttä, kipua, murhetta...ei hyvyyttäkään tunnista lähellään, ei iloa pienen ihmeen äärellä, ei valonjuovaa hämärässä. Sopivan paljon taakkaa kun saa kannettavakseen, muovutuu itsestä esiin pehmeys, jonka turvin huomaa toisen ihmisen.
Kiitos tästä!
Loirista olen tykännyt aina. (pst.en niinkään turhapurona, mutta kaikessa muussa tekemisessään)
Onpas kauniit sanat. En ole tainnut tällaista kappaletta itseasiassa edes kuullakaan. Olen itseasiassa aika vähän kuullut Loirin kappaleita.
VastaaPoistaHei kaikki,
VastaaPoistaKappale oli minullekkin uusi, ihastuin sanoihin, kun ne osuivat sopivasti yhteen senhetkisten ajatusteni kanssa.
Loirin herkkyys laulujen tulkitsijana on upeaa. Olen kerran kesällä ollut hänen konsertissa Pyhätunturin kurussa. Hieno taiteilija ja persoona muutenkin.
Viisas.
VastaaPoistaTämähän kolahti! Hieno sana!
VastaaPoistaViisaita sanoja.. ei se materia tee elämästä elämisen arvoista, vaan tunteet: onni, murhe, rakkaus, ilo, suru... kaikki jokaiselle sopivassa sopusoinnussa.
VastaaPoistaNiin kauniit sanat sanottu!
VastaaPoista