maanantai 22. elokuuta 2011

* * * * *

Sano miksi yksinäisyys toisinaan avautuu
kuin ulappa, sumuinen ja eksyttävä?
Ehkä siksi, että ihmiset
kutsuisivat toisiaan
kuin sumussa eksyneet laivat,
ehkä siksi että elämä
vain yhdessä jatkuu.

Sano miksi ei ihminen tiedä
miten toinen ihminen tuntee?
Ehkä siksi,
että kysyisimme hellittämättä,
että rakkaudelle avautuisi tilaa.

-Brita Polttila-

3 kommenttia:

mustakissa kirjoitti...

Kaunista.

Mayo kirjoitti...

Lopulta olemme kaikki yksin, mutta runosi antaa toivoa.

AAMU kirjoitti...

Tie vie.