Tänä vuonna

tulee 10 vuotta täyteen yhteistä avioliittoa puoliskon kanssa. Sitä symboliikkaa löytyy näistä tekemistäni tauluista jotka vihdoin sain  koristamaan olohuoneen seinää. Sydänten lukumäärä kertoo perheemme kolmesta jäsenestä. Meillä kun lasketaan nelijalkaiset mukaan perheeseen :)

Täällä eteläisemmässäkin Suomessa on nyt ollut kovia pakkasia. Eräänä päivänä sain kunnon opetuksen miltä pakkanen tuntuu. Jouduin pieneen seikkailuun. Aikomukseni oli vain viedä kirje lähikadun postilaatikkoon, kun mieleeni pälkähti lähteä katsomaan, minne postilaatikolta vievä katu vie. Tunnin päästä löysin itseni toisesta kaupunginosasta, jota en tunne. Matkalla kuvailin huolettomana näitä alla olevia kuvia. Luulin pääseväni erästä tietä kotiin helposti. Yhtäkkiä huomasin olevani sen verran eksyksissä, etten uskaltanut ja tarennut pimenevässä illassa lähteä arpomaan tietä kotiin. Ainoa vaihtoehto oli lähteä palaamaan samaa reittiä mitä olin tullut. Olin aika kohmeessa kahden tunnin seikkailun jäljiltä. Onneksi pakkasta ei ollut kuin -18 astetta.

Tarinan opetus oli se, että seuraavan kerran lähtiessäni lähikauppaan ostamaan maitoa, otan kameran sijaan mukaan kännykän ja bussikortin sekä laitan kunnon villahousut jalkaan. Olen usein sanonut, että metsässä en onnistu mitenkään eksymään, mutta kaupungissa en onnistu liikkumaan eksymättä. Vieläkin, kun lähden kotoa, joudun pihalla kuvittelemaan mieleeni kartan ja ottamaan suuntaa muutaman poikkikadun päässä olevasta pellosta, tietääkseni pitääkö lähteä oikealle vai vasemmalle, sen mukaan, aionko Helsingin vai kehä 3:n suuntaan. On tainnut maalaistyttö joutua liian isoon kaupunkiin :)