lauantai 19. helmikuuta 2011

Tänä vuonna

tulee 10 vuotta täyteen yhteistä avioliittoa puoliskon kanssa. Sitä symboliikkaa löytyy näistä tekemistäni tauluista jotka vihdoin sain  koristamaan olohuoneen seinää. Sydänten lukumäärä kertoo perheemme kolmesta jäsenestä. Meillä kun lasketaan nelijalkaiset mukaan perheeseen :)
Täällä eteläisemmässäkin Suomessa on nyt ollut kovia pakkasia. Eräänä päivänä sain kunnon opetuksen miltä pakkanen tuntuu. Jouduin pieneen seikkailuun. Aikomukseni oli vain viedä kirje lähikadun postilaatikkoon, kun mieleeni pälkähti lähteä katsomaan, minne postilaatikolta vievä katu vie. Tunnin päästä löysin itseni toisesta kaupunginosasta, jota en tunne. Matkalla kuvailin huolettomana näitä alla olevia kuvia. Luulin pääseväni erästä tietä kotiin helposti. Yhtäkkiä huomasin olevani sen verran eksyksissä, etten uskaltanut ja tarennut pimenevässä illassa lähteä arpomaan tietä kotiin. Ainoa vaihtoehto oli lähteä palaamaan samaa reittiä mitä olin tullut. Olin aika kohmeessa kahden tunnin seikkailun jäljiltä. Onneksi pakkasta ei ollut kuin -18 astetta.
Tarinan opetus oli se, että seuraavan kerran lähtiessäni lähikauppaan ostamaan maitoa, otan kameran sijaan mukaan kännykän ja bussikortin sekä laitan kunnon villahousut jalkaan. Olen usein sanonut, että metsässä en onnistu mitenkään eksymään, mutta kaupungissa en onnistu liikkumaan eksymättä. Vieläkin, kun lähden kotoa, joudun pihalla kuvittelemaan mieleeni kartan ja ottamaan suuntaa muutaman poikkikadun päässä olevasta pellosta, tietääkseni pitääkö lähteä oikealle vai vasemmalle, sen mukaan, aionko Helsingin vai kehä 3:n suuntaan. On tainnut maalaistyttö joutua liian isoon kaupunkiin :)

12 kommenttia:

  1. Seikkailusi tuotti kuitenkin taas kerran hienoja kuvia:)
    Miten se onkin juuri noin? Kaupungissa eksyy paljon helpommin kuin luonnon keskellä. Liekö se sitten jokin maalaisuusgeeni?
    Mukavaa lauantaita!

    VastaaPoista
  2. Maalaisuusgeeni :D
    Miulla on se 100% varmasti. Hih!

    VastaaPoista
  3. Hymyilytti:)!
    Mii tuu!

    Kameran kanssa huomaamattaan kulkeutuu
    tuntemattomille alueille, kun näkee
    n o i n
    h i e n o j a kuvakulmia.

    VastaaPoista
  4. Herne,
    Se ihmisen uteliaisuus vie vaikka minne..

    VastaaPoista
  5. Mutta hyvä, kun löysit kuitenkin takaisin kotiisi!
    hienoja kuvia tarttuikin kameraasi eksymismatkallasi!

    VastaaPoista
  6. kamerasi vie ja sie vikiset:)) maalaigeenit on tuttuja minullekkin. Ihan naapurilähiössä voi jo eksyä ja suunnitusvaisto on ihan olematon..

    Kiva aita kuva.Lunta näkyy nyt kaikkialla, siihen hukkuu kohta ihan kokonaan:)))Juu kuvailemaan vaan..

    VastaaPoista
  7. No aina oppii, ja oppimisesta täytyy usein maksaa.
    Ensikerralla varmaan jo löydät kun sitä tietä kävelet.
    Hienot kuvat sait.
    Hyvää pyhää!

    VastaaPoista
  8. ai unohdin sanoa. Paljon onnea ja siunausta jatkossakin teidän yhteiselle taipaleellene.♥

    VastaaPoista
  9. Harakka,
    Pienet seikkailut piristävät =)

    Aikatherine,
    Kesäaikaan lähden pidemmille seikkailuille pyörällä. minnehän sitten joudun ..

    Sylvi,
    Tulee lähitienoot tutuksi. Kiitos toivotuksista!

    VastaaPoista
  10. Yhtään en uskalla tuolleen seikkailla vähänkään vieraassa maastossa. Heti eksyn.

    Kauniit taulut.
    Onnea ja siunausta uudelle 10:lle!

    VastaaPoista
  11. Näet ympärilläsi kauneutta kaikkialla. Se näkyy kuvistasi, töistäsi ja kertomuksistasi.

    VastaaPoista