Kävin taas luuhaamassa iltapäiväkävelylläni Laskevan Auringon Talolla. Olen nimennyt tuon paikan sen mukaan, että aurinko laskee aina tuon rauniotalon taakse, kun käyn joen rannalla. Ja silloin ensimmäisen kerran, kun löysin paikan, yritin heti päästä tuonne talon luokse, tutkimaan raunioita. En kuitenkaan löytänyt sinne polkua, joten talo jäi minulle saavuttamattomaksi ja tutkimattomaksi paikaksi. Rauniot ja ränsistyneet rakennukset kiehtovat.
Läheisen tien vieressä on jokin putki ilmeisesti hajonnut. Höyrypilvi luo jänniä efektejä viereiseen koivuun.
Hienoja taideteoksia muotoutunut joen rannalle. Kauniit kuvat olet ottanut niistä.
VastaaPoistaAika hyisen näköistä tuossa ensimmäisessä kuvassa.....autiotalot ovat kiehtovia, välillä pelottaviakin..
Voi mitkä jäät.
VastaaPoistaNiistä on muodostunut oikein taideteoksia.
Hienot kuvat!
Autiotaloissa on jotain kiehtovaa. Rempallaan ja vinksallaan olevat paikat on omalla tavallaan kauniita, niissä näkyy elämä ja aika.
VastaaPoistaIhanat kuvat taas kerran. Kyllä talvellakin on vaan todella kaunista!
Tuo jokiseutu ja koski ovat kiehtovia. Joka kerran jää ja vesi näyttävät erilaiselta. Utelias, pieni seikkailumieli minussa ei ole näköjään vieläkään kadonnut, kun lapsesta saakka olen aina tutkinut kaikki lähitienoiden autiot talot, ladot ja rauniot. Tuolle rauniotalolle aion vielä lumien sulettua löytää polun..
VastaaPoistaSalaperäisiä jäämuodostelmia, kuin sadan tai tuhannen vuoden takaa. Ja totta on: vanhat talot, kivijalat, metsittyneet pihapiirit, romahtaneet (ja vaaralliset) kaivot panevat mielikuvituksen liikkeelle.
VastaaPoistajep.
VastaaPoista