keskiviikko 23. helmikuuta 2011

Jäätä ja aurinkoa

Kävin taas luuhaamassa iltapäiväkävelylläni Laskevan Auringon Talolla. Olen nimennyt tuon paikan sen mukaan, että aurinko laskee aina tuon rauniotalon taakse, kun käyn joen rannalla. Ja silloin ensimmäisen kerran, kun löysin paikan, yritin heti päästä tuonne talon luokse, tutkimaan raunioita. En kuitenkaan löytänyt sinne polkua, joten talo jäi minulle saavuttamattomaksi ja tutkimattomaksi paikaksi. Rauniot ja ränsistyneet rakennukset kiehtovat.
Läheisen tien vieressä on jokin putki ilmeisesti hajonnut. Höyrypilvi luo jänniä efektejä viereiseen koivuun.

6 kommenttia:

Risusydämen Marja kirjoitti...

Hienoja taideteoksia muotoutunut joen rannalle. Kauniit kuvat olet ottanut niistä.
Aika hyisen näköistä tuossa ensimmäisessä kuvassa.....autiotalot ovat kiehtovia, välillä pelottaviakin..

sylvi kirjoitti...

Voi mitkä jäät.
Niistä on muodostunut oikein taideteoksia.
Hienot kuvat!

Marika kirjoitti...

Autiotaloissa on jotain kiehtovaa. Rempallaan ja vinksallaan olevat paikat on omalla tavallaan kauniita, niissä näkyy elämä ja aika.

Ihanat kuvat taas kerran. Kyllä talvellakin on vaan todella kaunista!

trina kirjoitti...

Tuo jokiseutu ja koski ovat kiehtovia. Joka kerran jää ja vesi näyttävät erilaiselta. Utelias, pieni seikkailumieli minussa ei ole näköjään vieläkään kadonnut, kun lapsesta saakka olen aina tutkinut kaikki lähitienoiden autiot talot, ladot ja rauniot. Tuolle rauniotalolle aion vielä lumien sulettua löytää polun..

AAMU kirjoitti...

Salaperäisiä jäämuodostelmia, kuin sadan tai tuhannen vuoden takaa. Ja totta on: vanhat talot, kivijalat, metsittyneet pihapiirit, romahtaneet (ja vaaralliset) kaivot panevat mielikuvituksen liikkeelle.

trina kirjoitti...

jep.