perjantai 11. helmikuuta 2011

Talven aaltoja

Sanokaa mitä tahansa, mutta minä en kyllästy talveen, enkä lumikuviin. Enkä aio kyllästyä, jos säät vaan pysyvät kauniin aurinkoisina. Mutta onneksi tämä blogien tutkailu on vapaaehtoista, joten varoitan etukäteen kaikkia, jotka ovat jo kyllästyneet lumikuviin, pysykää poissa täältä niin kauan kuin talvea ja lunta riittää. Siitä kun ei pääse mihinkään, että Suomessa asutaan ja talvikin on meillä suhteellisen pitkä vuodenaika.

Olen ollut viimeaikoina täystyöllistetty kotitöiden suhteen. Muutosta on kulunut pian 4 kuukautta, eikä meillä vieläkään ole seinillä tauluja. Ensin kun on pitänyt pestä remonttipölystä tomuiset seinät ja tarkkaan harkittava mitä ja minne laittaa. Taulujen laittaminen seinälle kuuluu niihin inhokkihommiin, joita vältän mahdollisimman pitkään. Jostain syystä taulut tuntuvat aina osuvan väärään kohtaan. Kaappien sisällön olen jo saanut jotenkin järjestykseen. Kaupoissa ja kirpputoreilla on juostu hommaamassa hyllyköitä, naulakoita, säilytyskoreja, verhoja... Jostain syystä haluan tähän asuntoon jotain erilaista, uutta. En halua kodistani kokonaan entisen kopiota.

Paljon aikaa ja päänvaivaa on aiheuttanut tämä tolkuttoman hajanainen ja suuri kaupunki, jossa en osaa suunnistaa, varsinkaan linja-autolla, oikein minnekkään. Työmatkan opin syksyllä melko pian, mutta nyt kun olen yrittänyt löytää erikoiskauppoja, olen todennut liikkumisen olevan erittäin hidasta ja vaikeaa, jos ei liiku autolla. Siitä olen yllättynyt, miten ystävällisiä, autoilijat ovat jalankulkijoita kohtaan ja kuinka paljon tuntemattomat ihmiset juttelevat eri paikoissa. Aina on parjattu  pääkaupunkiseudun ilmapiiriä, mutta minun kokemukseni ovat toistaiseksi olleet pelkästään myönteisiä. Kaupungin palveluissakin, missä asiakaspalvelulla ei tarvitse varsinaistesti kilpailla, ystävällisyys ja kiireettömyys ja asiakkaan huomioiminen on ollut hämmästyttävää. Olin aivan ihmeissäni, kun eräs virkailija, jonka kanssa olin viikkoa aikaisemmin keskustellut, muisti minut heti, kun soitin hänelle. Hän kertoi jo huolestuneena miettineensä, että kunpa ottaisin pian yhteyttä, jotta asiaani päästäisiin käsittelemään, jotta minun ei tarvitsisi odottaa liian kauan asian ratkeamista. Puhelun lopuksi hän sanoi hoitavansa asiani heti (perjantaina myöhään iltapäivällä) ja tekevänsä työn ilolla! Toivottavasti tuo virkailija-parka ei joutunut jäämään ylitöihin vuokseni.

Taidan lähteä tästä hiihtämään, onhan talvi nyt parhaimmillaan! Voikaa hyvin ja nauttikaa kevättalven kauniista timanttihangista =)

6 kommenttia:

AAMU kirjoitti...

Hankia olen minäkin kuvannut. Mikä muu oli tähdellisempää juuti nyt. Erilaisia muotoja ja värejä on loputtomiin.

trina kirjoitti...

Niin Aamu,
Luonto on joka päivä eri näköinen. Joten ihmeteltävää aina riittää!

mustakissa kirjoitti...

Kaunista on. Nyt kun aurinko alkaa hyväillä hankia, on talvi kauniimmillaan. Silti en toivo lunta enää enempää, vaikka talvessakin on puolensa, kuten kaikissa vuodenajoissa. Toivottavasti sait nautinnollisen hiihtoretken:)

trina kirjoitti...

Mustakissa,
Joo, en miekään toivo yhtään enempää lumisateita. Hiihtoretki oli sopiva yhdistelmä fyysistä rääkkiä ja visuaalista nautintoa =)

Harakka kirjoitti...

Voi kuule, sitten saat musta hyvän kumppanin, koska mäkin tykkään talvesta, ja varsinkin , jos aurinko paistelee!
Mutta tietenkin se pikkasen verottaa kuvien ottoa ja nytten varsinkin, ainakin täällä, kun metsään ei voi mennä eikä oikein minnekkään tieltä pois, koska painuu vyötäisiin asti lumeen ja jää sinne kiikkiin!!!
Olen sen kokenut taas tänäkin vuonna ja viime vuonna samoin...en näköjään oppinut viimevuodesta!
Mutta sä varmaan hiihtelet, niin kameran voit ottaa mukaan, ja jos vielä asutkin sellasessa paikassa, että ladut tehdään, niin sitten on sulla hyvin asiat.
Mulla on ensin pitkät matkat nyt sinne ladulle, eli autolla pitää mennä, eikä sitten vaan tuu lähdettyä yksin.
Mies ei hiihdä, mutta mä kyllä tykkäisin hiihtää, mutten taitaisi selkäni vuoksi enää pystyä...
Mutta nyt hyvää viikonloppua sulle ja Hyvää Ystävänpäivääkin jo 14.02.

trina kirjoitti...

Ihana Harakka-ystäväiseni!

Lunta tosiaan on jo vähän liikaakin, varsinkin jos metsään aikoo mennä. Minukin selkä kapinoi hiihtämistä vastaan, vaikka nuori vielä olenkin. Onneksi olen kuitenkin pystynyt jonkin verran hiihtämään. Kävellä onneksi aina voi ulkona, ja katsella hankien kimallusta teiden vierustoilta. Linnutkin jo sirputtavat iloisesti. Mukavaa ystävänpäivää ja viikonloppua sinulle myös.