Talven aaltoja

Sanokaa mitä tahansa, mutta minä en kyllästy talveen, enkä lumikuviin. Enkä aio kyllästyä, jos säät vaan pysyvät kauniin aurinkoisina. Mutta onneksi tämä blogien tutkailu on vapaaehtoista, joten varoitan etukäteen kaikkia, jotka ovat jo kyllästyneet lumikuviin, pysykää poissa täältä niin kauan kuin talvea ja lunta riittää. Siitä kun ei pääse mihinkään, että Suomessa asutaan ja talvikin on meillä suhteellisen pitkä vuodenaika.

Olen ollut viimeaikoina täystyöllistetty kotitöiden suhteen. Muutosta on kulunut pian 4 kuukautta, eikä meillä vieläkään ole seinillä tauluja. Ensin kun on pitänyt pestä remonttipölystä tomuiset seinät ja tarkkaan harkittava mitä ja minne laittaa. Taulujen laittaminen seinälle kuuluu niihin inhokkihommiin, joita vältän mahdollisimman pitkään. Jostain syystä taulut tuntuvat aina osuvan väärään kohtaan. Kaappien sisällön olen jo saanut jotenkin järjestykseen. Kaupoissa ja kirpputoreilla on juostu hommaamassa hyllyköitä, naulakoita, säilytyskoreja, verhoja... Jostain syystä haluan tähän asuntoon jotain erilaista, uutta. En halua kodistani kokonaan entisen kopiota.

Paljon aikaa ja päänvaivaa on aiheuttanut tämä tolkuttoman hajanainen ja suuri kaupunki, jossa en osaa suunnistaa, varsinkaan linja-autolla, oikein minnekkään. Työmatkan opin syksyllä melko pian, mutta nyt kun olen yrittänyt löytää erikoiskauppoja, olen todennut liikkumisen olevan erittäin hidasta ja vaikeaa, jos ei liiku autolla. Siitä olen yllättynyt, miten ystävällisiä, autoilijat ovat jalankulkijoita kohtaan ja kuinka paljon tuntemattomat ihmiset juttelevat eri paikoissa. Aina on parjattu  pääkaupunkiseudun ilmapiiriä, mutta minun kokemukseni ovat toistaiseksi olleet pelkästään myönteisiä. Kaupungin palveluissakin, missä asiakaspalvelulla ei tarvitse varsinaistesti kilpailla, ystävällisyys ja kiireettömyys ja asiakkaan huomioiminen on ollut hämmästyttävää. Olin aivan ihmeissäni, kun eräs virkailija, jonka kanssa olin viikkoa aikaisemmin keskustellut, muisti minut heti, kun soitin hänelle. Hän kertoi jo huolestuneena miettineensä, että kunpa ottaisin pian yhteyttä, jotta asiaani päästäisiin käsittelemään, jotta minun ei tarvitsisi odottaa liian kauan asian ratkeamista. Puhelun lopuksi hän sanoi hoitavansa asiani heti (perjantaina myöhään iltapäivällä) ja tekevänsä työn ilolla! Toivottavasti tuo virkailija-parka ei joutunut jäämään ylitöihin vuokseni.

Taidan lähteä tästä hiihtämään, onhan talvi nyt parhaimmillaan! Voikaa hyvin ja nauttikaa kevättalven kauniista timanttihangista =)