Viikolla teimme retken Pyhä-Häkin kansallispuistoon Saarijärvelle Keski-Suomeen.
Nuorta metsää 1800-luvulta.
Kuolevasta männystä irtoaa kaarna ja puu alkaa kelottua.
Elävä mänty vuodelta 1641. Ympärysmitta rinnan korkeudelta 220 cm.
Kuollut kelottunut mänty. Elinvuodet: 1518-2004. Ympärysmitta 288 cm.
Kilpikaarnan taidekuvioita.
Koivunoksan pyykkinaru.
Reitille mahtui vanhojen männiköiden lisäksi suota ja pitkospuita.
Pienen järven rannalla oli keittokatos, nuotiopaikka ja laituri. Viereisessä kuvassa metsän ikkuna 1800-luvulla syntyneessa palokorossa.
Klikkaa niin näet tekstin.
Iso öttiäinen tutkii lahjetta. Kuka lienet?
Lakka kukkii.
Järvestä metsän poikki suon laitaan meni kirkas puro, jonka varrella kukkii suovehka.
Suovehka, Kalla...
VastaaPoistaTyttärellä oli morsiuskimpussa, kaunein kukka hänen mielestään.
Niin,
kun malttaisimme jättää
tärkeytemme pois,viipyä
vaistojen salmyhkäisten
ajeltavana, huulilla
hyvin yksinkertainen,
harras sana....
ihania kuvia..
VastaaPoistaTuttu paikka minulle..
muutama vuos sitten vaeltelin myös siellä..
On oikean metsän tuntu..
Herne,
VastaaPoistaKallassa on puhdasta kauneutta. Jännät ovat nuo runon sanat..
Hanne,
Kansallispuistot ovat mukavia paikkoja, koskematonta, aitoa luontoa.
Aamu, mihinköhän kommenttisi katosi, kun sitä ei näy täällä, mutta tuli sähköpostiini! Liekö bloggerissa häikkää...
VastaaPoistaKauneinta taidetta todella voi olla vain luonnon taidenäyttelyssä!
VastaaPoistaOlen joskus asunut tuolla Keski-Suomessa ja on pitänyt monasti lähteä tuonne kansallis puistoon, aina vaan jäi menemättä, kiitos että näytät meille kuvia, varsinkin mulle, mitä paitsi jäin, kun en aikanaan sinne mennyt.
Täältä on jo vähän pitempi matka!
Ihania on kuvat, tykkään!
Ja kiitos vierailusta blogissani Trina! :)
Seijastiina,
VastaaPoistaKansallispuistot ovat minun suosikkiretkikohteitani. Pyhä-Häkki on kyllä tutustumisen arvoinen paikka. Harmi, jos se on sinulta jäänyt näkemättä.