Näsiän pienissä kukissa on ihanan voimakas liljan tuoksu.
Lehtoimikkä availee nuppujaan pienen puron varrella.
Sinivuokot viihtyvät synkemmässäkin metsässä.
Vanha puu sammaloituu kauniisti.
Tutusta lähimetsästä löytyi oikea keidas. Vaikka oli tumma päivä ja kylmä tuuli uhmasi, ilahduin näsiöiden valtavasta määrästä ja rastaiden räkätyksestä. Tolkuton väsymys katosi samantien. Metsään kannattaa aina mennä.
Oi, miten ihanalla metsäreissulla olet ollut - kiitos kun toit kuvat näytille :)
VastaaPoistaMetsään kannattaa tosiaan aina mennä, sinne jää väsymykset ja murheet matkan varrelle!
Metsän siimeksessä, hiljaisuus huokailee ympärillä. Itse saa huokaista syvään kaikelle kauneudelle. IHANIA kuvia!!
VastaaPoistaIloa tähän päivään!
Hanna,
VastaaPoistaEnsin meinasin, että lähdenkö ollenkaan ulos, kun flunssa ja uusinut korvatulehdus vaivaavat edelleen. Onneksi lähdin, piristyin kovasti.
Tinttarus,
On se ihmeellistä, miten sitä kauneutta luonnossa aivan itsestään putkahtelee kaikenaikaa. Iloa sinulle myös päivääsi!
Itse ajattelin lauantaina kuinka kaipaankaan metsään.. ihan kunnon suureen metsään, täältä melkein keskeltä kaupunkia ei aina pääse nauttimaan luontoon ja rauhaan, kun haluaisi.
VastaaPoistaIhania nuo sinun metsäkuvat. En ole itse koskaan näsiää nähnyt luonnossa, varmasti kaunis näky.
Marika,
VastaaPoistaNäsiä on oikeasti vaatimaton, aika näkymätön puuvartinen kasvi, myrkyllinenkin. Kuvasin nuppineulanpään kokoisia kuvia läheltä, niin näyttää aika eksoottiselta :)