Eletään tämä elämä.
Ei puut sure huomista,
ruoho kasvaa nyt.
Kuunnellaan tuulen vapaus,
pilven murheeton meno.
Veden viileä rauha,
ei näy eilinen myrsky.
-Tuovi Paananen-
Meillä on elämässämme hetkiä,
eikä niinkään harvoja, jolloin viisaus,
äly ja järki mykistyvät, eivätkä mitään tiedä.
Silloin vaisto, kuin pieni, puhumaton lapsi,
ottaa meitä kädestä ja taluttaa meitä
eksyttävästä sankeikosta selvemmille seuduille.
-Maria Jotuni-
Runot kirjasta: Päivien timantit, runoja elämän varrelle; Toim. Katarina Yliruusi
Mielessä pyörii nyt niin paljon ajatuksia ettei niitä osaa tuoda selkeästi esille. Jotain syvempää oppimista elämästä ja ihmisistä, itsestäkin on tapahtunut. Olen katsellut ja kuunnellut paljon ihmisiä, ollut läsnä ja mukana vieraiden elämässä viime päivinä. Aavistanut heikkouden ja särkyneisyyden keskellä löytyvän vastauksia joihinkin suuriin elämän mysteereihin. Olen onnellinen mahdollisuudesta kokea jotain uuttaa, minulle vierasta.
Olen ollut viikkoja tutustumassa minulle vieraaseen ympäristöön, osittain omaa koulutustani vastaamattomaan alaan. Aika on ollut haasteellista, virkistävää, avartavaa ja opettavaista. Ihminen urautuu helposti vanhoihin uomiin, rutiineihin, arkeen ja ajatuksiinkin, jos ei koskaan astu ulos omalta mukavuusalueelta, tartu rohkeasti, uteliaasti ja avoimesti uusiin mahdollisuuksiin. On helppo toistaa päivästä ja vuodesta toiseen samaa, se on turvallista, siinä ei joudu alttiiksi. Silloin ei myöskään anna itselle mahdollisuutta oppia tuntemaan itseään paremmin, löytää uusia näkökulmia elämään ja omaan olemiseensa.
Ihminen suhtautuu epäluuloisesti vieraaseen. Itselle vieraat ajatukset herättävät voimakkaita tunteita ja vastareaktioita. Tiettyihin ihmisryhmiin lyödään leimoja ja muodostetaan ennakkoluuloja. Moni vieras asia koetaan itselle uhkana, oli sitten kyseessä outo ihminen tai elämänmuutos. Ihminen vastustaa muutosta ja vieraiden asioiden kohtaamista. Uuden ja tuntemattoman kohtaaminen, omalta arkiselta mukavuusalueelta pois astuminen kuitenkin pelottavuudestaan huolimatta rikastuttaa elämää ja lisää ymmärtämystä erilaisista ilmiöistä ja ihmisistä.
Haluan olla tästä lähtien entistä avoimempi, rohkeampi ja uteliaampi kohtaamaan vieraita asioita, tilanteita, ihmisiä ja ajatuksia. Haluan antaa mahdollisuuden kasvamiselle, erehtymiselle, oppimiselle, elämälle.
Tosi kaunis tuo Maria Jotunin runo, vaistojaan todellakin kannattaa kuunnella tai johdatukseksikin sitä voisi kutsua, mitä enemmän kuuntelee Jumalan ääntä ja antaa sille tilaa, sitä selvemmille vesille pääsee, vaikka helppoa se tässä kaaottisessa ja ristiriitaisten viestien ja vaatimusten täyttämässä maailmassa ei ole.
VastaaPoistaTuo mitä sanoit urautumisesta on aivan totta, on helppo urautua ja urautumisen myötä myös rohkeus ottaa uusia askeleita häviää, kynnys kasvaa aina vain korkeammaksi, toisaalta sitten on tämä vastakkainen olo, että jos ei tiedä mihin astua parempi pysyä paikallaan, että ei astuisi tyhjään, kaikelle on aikansa. Vaikeaa.
Mutta on kyllä aina tosi virkistävää löytää elämäänsä jotain uutta ja uusia säveliä. Onnea uudelle elämänvaiheelle.
Hienoja ja viisaita pohdintoja. Johtuu varmaan jostain itsesuojeluvaistosta tms. tuo uusien asioiden vierastaminen, että halutaan pysytellä turvallisesti omalla mukavuusalueella. Mutta mitä kaikkea se mukavuusalueelta poistuminen voikaan tarjota! Kuulostaa, että olet löytänyt jotain, saanut itsellesi paljon.. tai ainakin mahdollisuuden etsiä uusia asioita ja kokemuksia. Elämän rikkautta tuollaiset mahdollisuudet, varsinkin kun mieli avoinna ne kohtaa.
VastaaPoistaMirja,
VastaaPoistaMonesti se uuden kohtaaminen tulee pakosta, jonkun elämänmuutoksen tai kriisin kautta on pakko etsiä uusia polkuja. Helppoa se ei ole. Joskus tie voi löytyä kokeilemalla, niin uskon. Joskus on aika vain odottaa kyselevällä mielellä. Minullakin on vielä kaikki auki, tämä "kokeilu" on vain hetken aikaa, tulevaisuudesta en tiedä mitään.
Marika,
Olen kokenut jotain siitä, miten uusien ihmisten ja tilanteiden avoin kohtaaminen voi opettaa itselle jotain syvempää, mitä ei edes tiedosta itsekkään kunnolla. Elämässä on paljon hetkiä, joilla on meille paljon kerrottavaa, jos osaamme niitä viestejä kuunnella.
Elämä on Ihmeellistä,
VastaaPoistakaikkina ikäkausina,
aina löytyy uutta.
Viimepäivinä olen saanut
itsekin kokea, kuinka
erilaisten ihmisten
kohtaaminen on Lohdullista,
silloin kun itse ei osaa
muuta kuin vain olla
ja pysähtyä, hetkeksi.
Kun aivan vieras vietnamilainen
iäkäs nainen ottaa molemmat
kädet omiin käsiinsä ja
antaa silmiennsä puhua
läsnäoloa surun keskellä,
ei voi muuta sanoa, kuin kiitos
Taivaan Isä, Ihmisistä täällä
taistelujen maassa, ihmisistä
jotka suostuvat
"kasvamiselle, erehtymiselle, oppimiselle, elämälle".
Herne,
VastaaPoistaJoskus aivan hämmentyy, kun kohtaa toisten ihmisten osalta odottamatonta lämpöä tai kohtaaminen on sellaista missä sydämet kohtaavat ja läsnä on meitä ihmisiä suurempi.