Tuomenterttuja
Mä astuin aamuna Toukokuun
Veden kirkkahan partahalle,
Näin nuoren kukkivan tuomipuun
Ja istuin oksien alle.
Ja niin oli tuomen kukkaset
Kuin puhdasta valkolunta,
ja niinpä ne nukkui lainehet
Kuin vienoa onnen unta.
Mä taitoin terttuja vihkosen,
Kevätterttuja nuoren tuomen,
Mä kuuntelin kieliä kannelten,
Kevätkieliä luonnossa Suomen.
-Hilja Haahti-
Viime kesänä alkanut runojen lukuinnostukseni jatkuu. Löysin kirjastosta kesään sopivan kukkarunoja sisältävän kirjan Liljojen aikaan, toim. Tuula Simola. Kirjassa on eri kirjoittajien runoja niin ruusuista ja muista yleisesti kauniina pidetyistä kukista kuin arkisemmista nokkosista ja raparpereistäkin. Mukavaa kesälukemista tuossa kirjassa.
Niin kaunis runo..
VastaaPoistaMä tykkään Hilja Haahden runoista paljon.
Kauniit olivat myös kukkasi ja kuvasi!
Harakka,
VastaaPoistaMinä en tunne hyvin Haahden runoja, vaikka tunnettu nimi onkin. Kukkakuvat on otettu aiemmin viikolla, kun vielä paistoi aurinko. Niissä vaan oli mielestäni sellaista helluntai-tunnelmaa, joten halusin ne runon seuraksi.
Kauniita kukkakuvia ja hieno runo, kukkien ja kasvien maailmassa riittäisikin tutkailtavaa vaikka kuinka paljon, pitäisikin joskus yrittää sukeltaa sinne vähän enemmän, tämä kesäkukkien aika on vain niin lyhyt.
VastaaPoistaSiellä lupiinit ovatkin jo pitkällä, täällä ne ovat vasta pienellä vihreällä nupulla.
Mirja,
VastaaPoistaHih, lupiineja ei kyllä ole näkynyt, ihan muita kukkia kyllä :)
Eihän ne olleetkaan lupiinin nuppuja toiseksi ylimmässä kuvassa, äkkiseltään vain näytti siltä...:) Nuo ovat paljon pyöreämmpiä. Mitähän kukkia mahtavat olla? Huomaa kyllä, että kukissa olisi paljonkin opeteltavaa.
VastaaPoistaMirja,
VastaaPoistaHelmililjoja ovat. Täytyisi varmaan alkaa laittaa kukkien nimet esille, niin joutuisi itsekkin niitä muistelemaan.