Pääsiäisaamuna

Koska pääsiäisen kristillinen sanoma on minulle hyvin läheinen asia, haluan jakaa teille yhden runon (hieman lyhenneltynä), joka kuvaa mielestäni kivasti tätä iloa ja toivoa.

Jumala vierittää toivon kiveä

Jumala vierittää kiveä,
pääsiäisen kiveä;
sirottelee valoa pimeisiin hautoihin,
mykkiin sydämiin.

Jo avautuvat kalliot,
jo teljet narahtaen antavat myöten.

Ilo on näkyvää auringon tanssissa,
kevät läikkyy yli äyräiden pääsiäisen toivoa.

Yöhön repeää kuulas railo,
kevään keskelle syntyy väylä
kulkukelpoinen.
Elämän yllä ristin valo
Kristuksen kantama.

Lumen alta vähä vähältä paljastuvan maan
lämpö nostaa krookuksen.

Jumala vierittää kiveä,
toivon kiveä katoavaisuuden keskellä.
Käärinliinat on kääritty kokoon,
kaikki on täytetty.
Kaikki.
Kristus siinä vierelläsi.
Jo säteilee kevään aamu
iloa ja riemua,
luopumisesi tyhjyyteen.

Tuuli heiluttaa avointa ikkunaa,
hiljainen rukous kuin kangas kutojan käsissä
punoutuu kohti valtaistuinta.

Kristus on täällä tänään
murheellisten kulkijoiden vierellä.
Anteeksiantamus on kuin käsi, lämmin ja siunaava.
Kristus sulkee sinut huomaansa.
Astu siis valoon!

-Risto Kormilainen-