lauantai 10. huhtikuuta 2010

Blogiähky ja turhat kuvat




Olen huomannut itsessäni vähän blogiähkyä. Kuvio menee jotenkin näin: Kahmin itselleni seurattavaksi huikean määrän blogeja. Ja niitähän putkahtelee yhtenään lisää. Minkä sille voi, jos ihmisillä on mielenkiintoista kerrottavaa, kauniita kuvia, ihania ideoita... Aluksi olin innokkaana kommentoimassa, tutustumassa uusiin ihaniin blogikavereihin. Jos joku kommentoi minun blogissa, saatoin vastavuoroisuusperiaatteen mukaan vierailla hänen blogissa jne. Ja ihania ihmisiä olen täällä tavannutkin. Jossain vaiheessa huomasin, että blogeja on niin paljon, ettei kaikkissa jaksa olla aktiivisena lukijana mukana. Jossain on raja vedettävä. Oikeastaan en edes välttämättä halua enää olla aina näkyvillä lukijana. On ihana nautiskella kivoista blogeista, ottamatta niihin kantaa. Mutta sitten taas tulee se hetki, etten malta olla sanomatta muutamaa sanaa. Ja sitten tuntuu hassulta yhtäkkiä ilmaantua kommentoimaan. No, ehkä parempi kerran vuodessa kuin ei koskaan.

Ja sitten oma blogi. Kun seuraa suurta määrää muiden blogeja, alkaa tuntea alamittaisuutta omaa tekemäänsä kohtaan. Mitä minulla on annettavaa kaikkien niiden upeiden sisustus-, käsityö-, luonto-, valokuva- ym. blogien keskellä. Eihän minulla ole edes järjestelmäkameraa. Kuvani otan yksinkertaisella blondien taskukameralla. Kotini on kaupungissa kerrostalossa. Kaikkien ikkunoitteni näkymänä on asfalttiparkkipaikka. Elämäni on tylsää pätkätyöläis-työttömän elämää. Minulla ei ole paljonkaan mitään kerrottavaa. Kissojakin on vain yksi.

Kaikesta tästä ähkystä ja väsymyksestä huolimatta aion jatkaa. Jos minua ei näy kommentoimassa, olen blogiähkystä toipumassa tai jopa blogilaihutuskuurilla. Omaa blogiani päivittelen omaan tyyliini ja tahtiini. Omasta elämästäni en varmaan juuri tämän enempää avaudu jatkossakaan.

Ja kaikki uudet lukijat haluan vielä kerran toivottaa tervetulleeksi! Ja kaikki vanhat lukijat, olkaa ihan rauhassa mukana omalla tyylillänne, joko hipihiljaa jossain siellä taustalla tai sitten aktiivisena tai satunnaisena kommentoijana. Olkoon jokaisella vapaus tässä hauskassa ja vähemmän vakavassa blogimaailmassa elää omaa elämäänsä ja kuitenkin yhdessä.
* * *


Tähän loppuun muutama turha kuva. Vai onko sellaisia?

Melita, Taikalampun alla-blogissa julkaisi omat vuoden 2009 kameransa "turhat kuvat" ja kyseli samalla olisiko joku muu halukas julkaisemaan omia turhia kuviaan. En sen tarkemmin etsiskellyt noita turhia kuvia, mutta mielessäni on monesti käynyt, että miksi en ole poistanut näitä kahta kuvaa tiedostoistani. En ole nimittäin itse ottanut näitä kuvia. Ne ovat kamerani omia otoksia, kun kamera on vahingossa jäänyt päälle. Mieheni, joka ei yleensä kommentoi otoksiani, sanoi, että nuohan ovat hienoja kuvia. Kuvat sitten jäivät.

Ja voiko kukaan sanoa mikä on turha kuva. Ottajalle jokin kuva voi olla merkityksellinen, vaikka muut eivät näkisi siinä mitään ihmeellistä. Lainasin juuri kirjan Valokuvan terapeuttinen voima. En ole lukenut kirjaa, vähän vain selaillut, mutta kirjan idea, että kuvilla on ihmismielelle suuri merkitys, tuntuu kivalta. Voi olla, että kirja jää tarkemmin lukematta, sillä se on kirjoitettu aika oppikirjamaisesti, eikä sellainen nyt oikein nappaa.
* * *
Nyt lopetan tämän paasaukseni ja lähden katselemaan näkyykö muuttolintuja yhdellä tulvapellolla maalla. Hienoja lintukuvia on sitten turha odotella, kamerani ei pysty sellaisiin otoksiin!

21 kommenttia:

Rea kirjoitti...

Hei Trina!

Ymmärrän sinua, koska itsekin olen väsähtänyt omaa blogiani päivittämään ja joskus luen jonkun blogia enkä jaksa moneenkaan edes vastata.
Toivon vaan että pääsee ulos kun kevät vain tulisi kunnolla.
Omastakin kerrostalo ikkunasta näkyy vain asfalttia ja lumikasoja.
Oravat siellä kyllä jo hyppivät ja vau, linnunlaulua kuuluu:)

Hyvää jatkoa ja Jumalan siunausta:)

Tv "Jo kauan uskossa ollut 60-kymppinen"

Nurkkalintu kirjoitti...

Minäkin olen blogiähkyssä ja hukkumassa informaatiotulvaan!
On paljon ihania blogeja kotimaassa ja sitten vielä nuo mielenkiintoiset ja vieraskieliset blogit maailmalla!

Kommentoidaan, jos ehditään, jaksetaan tai on jotain sanottavaa. Piipahdellaan blogivisiiteillä silloin, kun huvittaa.
Postaillaan silloin, kun tuntuu hyvältä (tai pahalta) postailla, ikiomalla tyylillä ja tahdilla.
Pidetään mielessä, että tämä bloggaaminen on hauska harrastus, ei työ eikä velvollisuus.
Toivutaan blogiähkystä!

Siunausta! :) <3

Melita kirjoitti...

Hei Trina,
Olen ylläpitänyt blogiani jo vuodesta 2005 ja monenmoisia tuntemuksia on vuosien varrella herännyt.Yksi asia on kuitenkin pahoittanut mieleni ylitse muiden, samana päivänä kun joku kirjoittaa että rakas koirani kuoli viime yönä niin hän saa 2 kommenttia kun taas toinen joka kertoo ostaneensa uuden vaaleanpunaisen kärpäslätkän saa 30 kommenttia.Heli ( The 52 photograps ) totesi kun tästä hänelle kirjoitin, että olen lanseerannut uuden käsitteen " vaaleanpunaisen kärpäslätkän syndrooma" ja oli ihan hilkulla etten laittanut tästä aiheeesta päivitykstä, mutta päätin sitten etten taidakaan haluta kaivaa verta nenästäni.Kaksi blogia on jo laittanut minut pari vuotta sitten häätöäänestykseen - terveisiä vaan Brysseliin ja Tampereelle - lopettivat blogini kommentoinnin kuin yhteisestä sopimuksesta ! Täällä on mielestäni vihoviimeistä ruveta kertomaan suruistaan ja menetyksistään ( koira ) paitsi jos kuulut johonkin " hoviin " josset niin eipä myötäelämistä kyllä heru.
No huh- huh - tulipa tästä varsinainen vuodatus - taisi tekstisi osua suoraan johonkin alttiiseen suoneen.Voit kyllä poistaa tämän kommentin jos et halua sitä blogiisi.
- Kiva että kuitenkin jatkat ! Niin minäkin, asun myös kerrostalossa ja kissoja on myös yksi ( rakas Aston kuoli syöpään 4 vuotiaana jouluna ) ja kuvaan rikkinäisellä pokkarilla.
Nämä kaksi kuvaa jotka julkaisit aiheella " turhat " kuvat ovat todella koskettavia - ensimmäinen kuin syntymä.Mullakin on yksi kuvasarja taiteiden yöstä, jolloin kamerani kuvasi ihan oman mielensä mukaan niitä hienoja palloja.
Ei taidan lopettaa että jää tilaa muidenkin kommenteille.
Hyvää ja aurinkoista viikonloppua !

Mirka kirjoitti...

Hei Trina,

Tähän tekstiisi sopii hyvin se, että vierailen blogissasi näkymättömänä ja tämä taitaa olla ensimmäinen kommenttini täällä ;) Ja näin se myös todennäköisesti jatkunee, vaikka tiedänkin, miten mukava on omaan tekstiin kommentteja saada ja niitä lukea. Omat tekstit ovat kuitenkin sellaisia hengentuotteita ja luovuuden osoituksia, että toivoisi niiden kolahtavan myös johonkuhun toiseen. Mutta toisaalta eihän voi blogia kirjoittaa vain muille, ajatellen, että millä aiheella saa mahdollisimman paljon kommentteja. Joskus tuntuu, että joku "kärpäslätkäilijä" näin tekee, vaikka tuskin sekään tietoista on. Itse omassa blogissani olen onnellinen siitä, että olen sitä kautta saanut muutaman arvokkaan blogiystävän, joiden kanssa tuntuu synkkaavan paremmin kuin monen IRL-ystävän.

Jatka ihmeessä, omalla tyylilläsi, omista lähtökohdistasi! Sitä paitsi minullakin on pokkarikamera. Lisäksi olen asunut elämästäni 34 vuotta kerrostalossa (en kyllä nyt), joten tiedän, että sekin elämä on ihan yhtä rikasta ja rakasta kuin mikä tahansa muukin.

Taru kirjoitti...

Ajatuksia herättävää tekstiä.
Olen itse bloggaillut vasta puoli vuotta ja tähän asti olen nauttinut.
Olen yrittänyt olla ottamatta stressiä kommentoimisesta toisten blogeihin, kommentoin vain, jos on asiaa.
Käyn myös paljon katselemassa toisten ihanuuksia, enkä aina jätä merkkiäkään käynnistäni.
Omaa blogiani päivitän hyvinkin usein ja kaikki tämä on vain vastapainoa fyysiselle työlleni.
Eikä haittaa, vaikka sivuillani käydään jättämättä sinne sanaakaan. Kaikkihan on vapaaehtoista, silti kuitenkin ilolla luen, jos joku on terveiset jättänyt : )
Rennolla otteella = )

Turhat valokuvat itse ainakin deletän kamerasta aika äkkiä, semmoiset, jotka ei sano mitään. Yleensä ainakin.

Kaikkea hyvää sinulle ja blogillesi, käyn täällä aina silloin tällöin luuraamassa = )

trina kirjoitti...

Rea,
Kiitos sinulle empaattisista ajatuksista! Kaupungissa ei juurikaan vuodenaikojen parhaita puolia huomaa, aivan kuin silmät aukeaisivat kaikille luonnon ihmeille, kun lähtee maalle. Nyt kyllä kevät on jo ihanan pitkällä ja lämmintäkin, että ulkona alkaa viihtyä entistä pitempiä aikoja.
Siunausta sinulle :)

Nurkkalintu,
Blogiähkytoipumisia sinulle myös! -Ja siunausta! Käyn kyllä lukemassa blogiasi, vaikken jaksa aina kommentoida.

Melita,
Olen tosi ilahtunut kommentistasi, oikeasti! Noin pitkä bloggausaika varmaan on jo antanut hyvän käsityksen tästä harrastuksesta. Olen itsekkin jo huomannut tuon kärpäslätkäilmiön. Jostain syystä vallalla näyttää olevan sellainen sanaton sopimus, että blogien kuuluu olla positiivisia ja kauniita (ellei sitten ole tarkoituksella teemaltaan toisenlainen). Itse olen pyrkinyt blogissani keskittymään positiivisiin ja kauniisiin asioihin, mutta välillä alkaa kyllästyttää pelkkä kiiltokuvaelämä ja haluan olla vähän realistisempi. Onneksi minulla on täällä ihania, empaattisia lukijoita, jotka kyllä antavat rohkaisevia ja kannustavia kommentteja, kun on huonompi päivä. Voisin jatkaa tästä teemasta pitempäänkin...
Ollaan vaan rohkeasti täällä blogimaailmassa sellaisia kuin huvittaa, sanokoot muut mitä hyvänsä tai olkoot lukematta! On surullista, että olet joutunut luopumaan noin nuoresta kissasta! Jatkan blogisi seuraamista mielenkiinnolla :)

Mirka,
Et taida ihan näkymätön olla, olen havainnut sinut jo aiemmin ;) Blogin pitäminen on siitä hassua, että toisaalta sitä tekee omaksi ilokseen ja "itselle", mutta sitten aivan kuin havahtuu,jos tulee kommentteja, että lukeehan tätä joku. Ja aika moni lukee vaikkei kommentoikkaan. Kiitos rohkaisevista ajatuksista!

trina kirjoitti...

Taru,
Hienoa, että olet alusta saakka suhtautunut tähän harrastukseen rennosti. Oikeastaan halusin nostaa tällä kirjoituksella kissan pöydälle, kun aavistelen, että monella pyörii näitä samoja ajatuksia mielessä. Sinun blogissasi on poikkeuksetta aina niin upeita kuvia, että olen aivan hengästynyt siellä vierillessani. Jatketaan kukin tyylillämme!

Herne kirjoitti...

Trinalle

Samoissa mietteissä täälläkin
ollaan! On hyvä pitää luovia
taukoja - pitkiä tai lyhyitä,
niin teen itsekin. Joskus
on vaan elämä siinä mallissa,
ettei mistään saa otetta,
ei vaikka vitamiinejakin
nappailee joka päivä:)

Pellolla ja metsässä
laahustaminen pitää jotenkin
elämän koossa, sekä hiljaiset
huokoilut ylöspäin.

Oikein lämpöisiä ajatuksia
täältä sinne, odotetaan
kukkaniittyjä ja Hiljaista
Tuulta!

Harakka kirjoitti...

Puhut asiaa, mullekkin tulee joskus blogiähky, mikä onkin varmaan ihan luonollistakin välillä.
Ja hyvä niin, sillä silloin se ei olekkaan kivaa enää, jos pakolla vastailee kaikille ja niitä blogeja vaan jostain syystä kertyy ja kertyyy.
Mutta vastaillaan, kun jaksetaan ja siltä tuntuu!

Haltiakummi kirjoitti...

Hei Trina, jolla on valtavan kaunis nimi :)

Piipahdin tänne ensimmäistä kertaa. Itse olen häiriintynyt ja kieroutunut ihminen, jonka kodissa on mm. elektroniikan saattohoitokoti, ja olohuoneessa puu. Luin tekstiäsi ymmärtäväisesti hymyillen, ja tunnustan, tuossa kohtaa nauroin ääneen "minulla ei ole paljonkaan mitään kerrottavaa. Kissojakin on vain yksi." Anteeksi spontaani reaktio, mutta mun mielestä se on ihan hirmuhauskasti sanotti tavallisen ihmisen tavallisesta elämästä :)

Minulla ei ole edes sitä kissaa. Ja joskus mietin että olen minäkin, mitä minä kaikista puuhasteluista kirjoittamaan ja kertomaan kun eihän niitä kukaan edes lue. Vai lukeeko kumminkin? Minun puuhastelujani ei kommentoi kun muutama viisas nainen, mutta googlen laskurini kertoo sivuillani käyvän päivittäin n.80 lukijaa, suosituinpia juttuja on käyty katsomassa yli 200 kertaa.

Itse olen naivi ja haluan aina höläyttää kun jossain olen käynyt ja jotain kivaa nähnyt. Nytkään en sitten mennyt vaan nokkapystyssä ohi vaan jäin kuikuilemaan. Itsekin välillä blogiähkystä kärsin, ennemminkin tosin omani kanssa. Tulee tunne että oispas kiva jotain päivittää kun en olekaan toviin päivittänyt, mutta mitäpä tästä kaikesta nyt tohtisi kertoa (kun ei ole sitä kissaakaan).
Ja haluat tai et mutta sanon silti; sullahan on vaikkasta mitä ihanaa täällä!! Mun kuvat ja puuhastelut on ihan lastentarhasta tähän ihanuuteen verrattuna! Joten tulen kuules toistekin :)

trina kirjoitti...

Herne,
Kiitos lämpimistä ajatuksista, annan niille suuren arvon! Aikamoista risukossa rämpimistä on tämä elämä kuvainnollisesti viimeaikoina ollut, joten siksi kai tämä blogiähkykin iski. Luonnossa laahustaminen virkistää kummasti!

Harakka,
Näin on. Annetaan tilaa olla ja elää omaan tahtiin!

Haltiakummi,
En tiedä mistä tänne eksyit, mutta kiva kun eksyit ja "näyttäydyit". kävin vilkaisemassa blogiasi ja se vaikutti ihan kaikkea muulta kuin lastentarhatouhulta! Tervetuloa uudelleen tänne minun hiekkalaatikolleni :)

*iTkUpiLLi* kirjoitti...

Olipa hyva kirjoitus, niin tutun tuntuisia ajatuksia. Eikohan me kaikki bloggaajat kelata just noita samoja.

Ja toi turha kuva haaste oli kanssa kiva, pitaakin pistaa korvan taakse, kyllahan sita usein on sellaisia paivia, etta ei ole mitaan kivoja kuvia, eika jutun tynkaakaan. Joten kiitos vinkista. :)

satujacobsen kirjoitti...

tykkään kovasti sinun kirjoituksista ja kuvista. ne ovat aitoja ja rehellisiä.jatka vain samaan tyyliin.minua ainakin ilahduttavat.

trina kirjoitti...

Itkupilli,
Samoja blogimietteitä taitaa monella olla. Haasteet piristävät välillä, jos ei omassa päässä mitään liiku.

Satujacobsen,
Kiitos sinulle rohkaisevista sanoista, ne innostavat taas jatkamaan :)

Risusydän kirjoitti...

Hei Trina!
Tuota blogiähkyä taitaa aina välillä esiintyä itsekullakin.
Aina ei kertakaikkiaan ole mitään kirjoitettavaa omaan blogiin, varsinkin kun on käynyt katselemassa toisten ihania kirjoituksia ja oivalluksia.
Aloitin bloggailun 2 vuotta sitten, tarkoituksena kertoa puoliammattilaisesta kädentaitoharrastuksestani ja rakkaudesta puutarhanhoitoon, joka sekin on osittain myös työtä. Ajattelin että blogi olisi samalla päiväkirjani tekemistäni töistä ja innostaisi ehkä jonkun lukijankin kädentaitojen pariin.
Kirjoittelen mukavista asioista, huolia ja murheita on jokaisella, niitä en kuitenkaan blogiin halua tuoda.
Kotiani en halua esitellä, jotain yksityiskohtia lukuunottamatta.
Olen rajannut tämän bloggailun ajallisesti n. 1 tuntiin päivässä ja seuraamani blogit ovat sivupalkissani, jossa näkyy niiden päivittyminen, lisäksi on muutama muu blogi, joita ei ole tullut siirrettyä vielä sivupalkkiin. Näillä konsteilla saan ähkyä pidettyä kurissa:)
Tämän parin vuoden aikan olen saanut blogimaailmasta muutamia oikeita ystäviäkin, joidenkin kanssa olemme tavanneetkin, toisten kanssa jutellaan yksityisesti sähköpostitse.
Toki kommentteja on kiva lukea, mutta mielestäni suuri lukija- ja kommenttimäärä ei ole mikään itsetarkoitus. Minullakin on laskuri, joka ei näkyvissä blogissani, vierailijoita käy päivittäin 150-200, varmaan n. 5% kommentoi.
Sellaista olen miettinyt, että pitäisikö kommentteihin aina myös vastata? Jos ehdin vastailen kommentoijille tai ainakin kiitän kaikkia yhteisesti. Itse en ainakaan joka kerta käy uudelleen tarkistamassa, onko kommenttiini vastattu.
Niin ja yksi kissa tai ei yhtään kissaa ole sen vähäarvoisempi asia kuin vaikka minun viisi kissaani. Viisi kissaa työllistää henkilökuntaansakin jo kiitettävästi :)
Käyn blogissasi kurkkailemassa, kun huomaan sen päivittyneen, vaikka en aina kommentoikaan.
Tulipas tästä pitkä juttu.....kaunista sunnuntaita sinulle ♥

Kasselin kyyhky kirjoitti...

Minä kuulun niihin hiljaisiin lukijoihisi. Nytkään en aikonut kommentoida, koska aikaisemmissa kommenteissa ilmaistiin samoja ajatuksia kuin minulla on. Lyhyesti siis vain kiitän sinus mielenkiintoisesta blogista. Olen joskus itsekseni ihmetellyt, miksi tiettyjä blogeja tulee useammin luettua. Niihin jämähtää. En aina löydä perusteluja. Ehkä se on jokin tunnelma, vire, tiedä häntä.

trina kirjoitti...

Risusydän,
Vastaan nyt kommenttiisi vaikket tätä kävisikään lukemassa. Sinulla on hyvin bloggaus hallinnassa! Kiitos vinkeistä. Itse vastaan kommentteihin vaihtelevasti, joko yhteisesti tai yksilöllisesti, olen huomannut, että joskus joku käy lukemassa miten olen vastannut kommenttiin ja vastaa takaisin. Sinun blogisi on mielettömän upea, mielestäni yksi kauniimmista blogeista!

Kasselin kyyhky,
Kiva kun kävit jättämässä viestin. Kyllä sen myös jotenkin vaistoaa lukijoista, ketkä ovat oikeasti kiinnostuneita postauksiksistani, vaikkeivät aina usein kommentoisikaan. Sekin on kiva, että edes joskus, kun on jotain sanottavaa jättää kommentin.

Marika kirjoitti...

Varmasti tuo blogiähky on monelle tuttu. Itsekin tykkään haalia luettavia blogeja ja tuntuu että jään jostain paitsi, jos en kaikkea ehdi lukemaan.. mutta turhaa näistä on ottaa stressiä, päivittelee kun ehtii ja kommentoi jos on aikaa ja sanottavaa :)

Niinkun olen jo useasti tainnut sanoa niin kuvasi on aivan ihania, ei kyllä mitään super-järkkäriä kaipaakkaan, kun on vähän kauneudentajua näppäistä niitä kuiva oikeista paikoista ja kuvakulmista.

Ja vaikka kissoja meillä onkin kaksi, mutta kerrostalossa täälläkin asustetaan ja normaalia, "tylsää" arkea elellään. Silti sitä aina keksii jotain postailuja, niitä sitten lukee ketä kiinnostaa :) Joskus ei jaksa postata tai kommentoida mitään, mutta näinhän tämä maailma täällä menee, jokainen päättäköön oman tahtinsa ja tyylinsä. Blogiähkyn iskiessä pitää olla hetki dietillä :)

Blogisi on ensimmäinen jota olen alkanut seuraamaan ja tänne palaan varmasti aina uudelleen ja uudelleen, oli päivitystahtisi mitä tahansa :)

trina kirjoitti...

Marika,
Kiva blogituttavuus olet ollut! Tosiaan, alusta saakka ollaan seurattu toistemme blogeja, kun samoihin aikoihin aloitettiin tämä harrastus!

Mirja kirjoitti...

Minä olen ollut taas niin sivussa bloggaamisesta, että vasta nyt luin tämän hyvän ja ajatuksia herättävän tekstisi. Niin tuttuja ajatuksia ja juuri nuo samaiset tunteet on ollut syynäkin siihen, että bloggaaminen ja blogien lukeminen ei ole juuri maistunut, suurin osa bloggaajista kun tuntuu elelevän ihan eri sfääfeissä, itse asustelee vain kerrostalolähiössä, ei matkustele, on köyhä, ei kovin sosiaalinen, ajattelee asioista useimmiten eri tavoin kuin "pitäisi ajatella" ja elämä on muutenkin hohdokkaasta kaukana. Mutta nyt alan jo pikkuhiljaa hyväksyä omat puutteeni ja sen, että ei elämäni tarvitsekaan olla mitään ihmeellistä, nämä on ne rakennuspalikat jotka on juuri nyt ja se antaa mielekkyyttä bloggaamiseenkin.

trina kirjoitti...

Mirja,
Kiva kun laitoit vielä näin myöhemminkin kommenttia.