keskiviikko 28. huhtikuuta 2010

Lammella Osa 2









Matka lammen ympäri jatkuu...

Olen aina pitänyt lammista. Lammen vedessä on erilaista tummaa syvyyttä kuin järvessä. Jos menee uimaan lampeen, joutuu usein hyppäämään suoraan veteen, rannasta on jyrkkä pudotus syvyyteen. Vesi on myös paljon tyynempi, tuuli ei tartu niin helposti veden pintaan nostattamaan aaltoja. Lampien läheisyydessä on usein suota. Kasvillisuudessa ja eläimissä on satukirjamaista värikkyyttä ja rehevyyttä. Tuoksut myös osaltaan voimistavat tuota syvää, rehevän kaunista lampimaailman tunnelmaa. Tunnen olevani keskellä aitoa, alkuperäistä suomalaista luontoa. Palaan taas lammelle virkistäytymään, kun sopiva hetki koittaa.

4 kommenttia:

AAMU kirjoitti...

Kolmanneksi alimmainen veden ja vihreän kasvuston raja -kuva on hieno, kuin taulu, jota voisi katsoa joka päivä.

Harakka kirjoitti...

Tosi kauniita luontokuvia.
Mä tykkään noista varjokuvista ja heijastuksista vedessä.
Alempanakin hienoa luontoa.
Luonnossa käveleminen ja oleskelu käy kyllä hyvin hyvästä terapiasta, siellä aivan kuin saisi uusia voimia, siellä latautuu kaikkeen uuteen!
Onko sulla lähellä tollanen lampi, missä käyt?

trina kirjoitti...

Aamu ja Harakka,
Kiva kuulla, että tykkäsitte kuvista. Olen lukenut, että luontokuvien katseleminen rentouttaa, rauhoittaa ja laskee verenpainetta. Joten luonto lääkitsee näin kuvienkin kautta. Meidän seudulla on paljon pikkulampia. Välillä teen pyöräretken jollekkin lammille tai mennään miehen kanssa yhdessä autolla. Yksin saan rauhassa kuvata, olen kai tylsää retkiseuraa, kun olen kokoajan pysähteleämässä jonnekkin :)

Marika kirjoitti...

Ihana jos on lähellä tuollaisia metsäpaikkoja! Juuri tänä aamuna salille pyöräillessä mietin että olisipa ihana mennä metsään... tosin nyt on aika märkää, mutta olisi ihana kun aivan lähellä olisi kunnon metsiä, joihin voisi mennä rauhoittumaan ja nauttimaan luonnon rauhasta.

Ihanat kuvat taas kerran.