maanantai 30. toukokuuta 2016

Luhtalitukan kertomaa

 
Monesti kauneus on piilossa, vaikeasti nähtävissä
 Mutta kun hiukan raivaa esteitä pois tieltä, suurten ja vahvojen keskeltä paljastuu jotain pientä ja hentoa, mutta hyvin elinvoimaista
Hyvin vahva sen täytyy olla, kun piilossa,  suurempien varjossa osaa noin kauniina kukoistaa
Omana itsenään, juuri sellaisena kuin se on, se on kaikkein kaunein
 
 Kun se saa tilaa näkyä, sen loisto puhkeaa kukkaan
 Kauneudessaan se säteilee valoa
 
Jokaisen ainutlaatuinen kauneus ansaitsee tulla nähdyksi

4 kommenttia:

mustakissa kirjoitti...

Juuri noin viisas ystäväni<3

Plaza de Mustis kirjoitti...

Oijoi, miten kauniisti kuvasit tämän! Olet oikeassa, monesti jää anturan alle moni hauras ja kaunis kuten tämä. Sinulla on silmät huomata kauneus ja kyky kuvata se niin, että välittyy myös kuvistasi.

Vanha Virsi kirjoitti...

Ihania kukkia löytyi sieltä kätköistä ja ihania ajatuksia oli sinulla niitten pohjalta.

Intianminttu kirjoitti...

Kaikkea kivaa ja kaunista voi löytää pöpeliköstä, kun tarkemmin katselee.