maanantai 16. huhtikuuta 2012

Valoisin silmin


Kuvat Tuomarinkylän kartanosta
Huumori on kuin linnulla siivet - ilman niitä ei kykene lentämään.

Oletko koskaan koettanut vaihtaa vaihdetta?
Vaikka kuinka tekisi mieli olla kiukkuinen, syytellä tai murjottaa tai marmattaa tai opettaa - entä jos heittäisit huumorin vaihteen päälle? Kokeile jo tänään, saat heti tietää, mistä lähteestä kumpuaa elämä. 

Elämä on mitä on, sille ei aina voi mitään. Miten siihen suhtaudun, sille minä voin kaiken.
Voin valittaa, voin olla vihainen, voin murjottaa, voin synkistellä, voin katkeroitua, voin kostaa, voin maksaa samalla mitalla, voin vaatia oikeuksiani, voin pilata elämän itseltäni ja kaikilta läheisiltäni.

Ei eämä siitä arvokkaammaksi muutu, jos minä minä suhtaudun siihen synkän vakavuuden vallassa ja murehdin jokaista olemassa olevaa ja olematonta asiaa. 

Ärsyttävät, kiusaavat, mieltä vaivavat asiat muuttuvat merkillisesti toisen näköiseksi kun katselen niitä huumorin silmälasien läpi.

(Heli Karjalainen, Matkalla elämään)

6 kommenttia:

  1. Asiaa puhut!
    Se on totta, että murehtimisella, murjottamisella ei mitään voita, päinvastoin!
    Huumoria pitää ottaa paljon enemmän elämään, mitä tällähetkellä onkaan.
    Kumpa sen aina vaan muistaisi, mutta kokeilemisen arvoinen asia on kuitenkin, ei ainaskaan mitään häviä, sen uskon.
    Siis huumoria vaan elämään!
    Ja sun kuvasi taas ovat niin todella kauniita.
    Kuvat, 4 ja 5 ovat aivan mahtavat!

    VastaaPoista
  2. Harakka, ja kunpa osaisi nauraakkin enemmän. Lapset nauravat paljon, mutta aikuiset aika harvoin. Nauraminen tekee hyvää. Haluaisin oppia enemmän nauramaan ja sehän on kuulemma opittava taito, varmsti niinkuin huumorimielikin.

    VastaaPoista
  3. Nauraminen ei pidennä ikää, mutta tekee siitä mukavampaa.
    Nuo alimmat seinäheijastuskuvat ovat kivoja.

    VastaaPoista
  4. Kiitos ja mukavaa viikon jatkoa AAMU.

    VastaaPoista
  5. Hienon keväisiä kartanokuvia.
    Huumorin siivet ovat
    korvaamattomat!

    Varsinkin, jos on vähän
    melankolikko tyyppi,
    joka itse olen, niin
    ainut pinnallapysymisen
    keino on huumori. Muuten
    putoaa pohjaan, ja välillä
    putoaa huumorista huolimatta.

    Seuraava aste on kyky nauraa
    itselleen, ja sitä saa opiskella
    vielä vanhanakin. ☺

    VastaaPoista
  6. Herne, mie olen melankolikko-tyyppi myös :) Itselle nauraminen on hyvä juttu! Mutta sen unohtaa ja yrittää olla täydellinen, ettei vaan joutuis myöntämään että on mitä on, -helpompi olisi kun eläisi rennosti ja naurais itselleen.

    VastaaPoista