Kuvat Tuomarinkylän kartanosta
♥
Huumori on kuin linnulla siivet - ilman niitä ei kykene lentämään.
Oletko koskaan koettanut vaihtaa vaihdetta?
Vaikka kuinka tekisi mieli olla kiukkuinen, syytellä tai murjottaa tai marmattaa tai opettaa - entä jos heittäisit huumorin vaihteen päälle? Kokeile jo tänään, saat heti tietää, mistä lähteestä kumpuaa elämä.
Elämä on mitä on, sille ei aina voi mitään. Miten siihen suhtaudun, sille minä voin kaiken.
Voin valittaa, voin olla vihainen, voin murjottaa, voin synkistellä, voin katkeroitua, voin kostaa, voin maksaa samalla mitalla, voin vaatia oikeuksiani, voin pilata elämän itseltäni ja kaikilta läheisiltäni.
Ei eämä siitä arvokkaammaksi muutu, jos minä minä suhtaudun siihen synkän vakavuuden vallassa ja murehdin jokaista olemassa olevaa ja olematonta asiaa.
Ärsyttävät, kiusaavat, mieltä vaivavat asiat muuttuvat merkillisesti toisen näköiseksi kun katselen niitä huumorin silmälasien läpi.
(Heli Karjalainen, Matkalla elämään)
Asiaa puhut!
VastaaPoistaSe on totta, että murehtimisella, murjottamisella ei mitään voita, päinvastoin!
Huumoria pitää ottaa paljon enemmän elämään, mitä tällähetkellä onkaan.
Kumpa sen aina vaan muistaisi, mutta kokeilemisen arvoinen asia on kuitenkin, ei ainaskaan mitään häviä, sen uskon.
Siis huumoria vaan elämään!
Ja sun kuvasi taas ovat niin todella kauniita.
Kuvat, 4 ja 5 ovat aivan mahtavat!
Harakka, ja kunpa osaisi nauraakkin enemmän. Lapset nauravat paljon, mutta aikuiset aika harvoin. Nauraminen tekee hyvää. Haluaisin oppia enemmän nauramaan ja sehän on kuulemma opittava taito, varmsti niinkuin huumorimielikin.
VastaaPoistaNauraminen ei pidennä ikää, mutta tekee siitä mukavampaa.
VastaaPoistaNuo alimmat seinäheijastuskuvat ovat kivoja.
Kiitos ja mukavaa viikon jatkoa AAMU.
VastaaPoistaHienon keväisiä kartanokuvia.
VastaaPoistaHuumorin siivet ovat
korvaamattomat!
Varsinkin, jos on vähän
melankolikko tyyppi,
joka itse olen, niin
ainut pinnallapysymisen
keino on huumori. Muuten
putoaa pohjaan, ja välillä
putoaa huumorista huolimatta.
Seuraava aste on kyky nauraa
itselleen, ja sitä saa opiskella
vielä vanhanakin. ☺
Herne, mie olen melankolikko-tyyppi myös :) Itselle nauraminen on hyvä juttu! Mutta sen unohtaa ja yrittää olla täydellinen, ettei vaan joutuis myöntämään että on mitä on, -helpompi olisi kun eläisi rennosti ja naurais itselleen.
VastaaPoista