perjantai 11. marraskuuta 2011

Marraskuuraa

Kuin monta tuhkimotarinaa, noissa surkennäköisiksi kuihtuneissa ruohonkorsissa ja kukinnoissa, kun kuura pukee ne kauniiseen kimmellykseen kuin juhlaan. Ensimmäisten pakkasaamujen satumaista ihmettä jaksaa aina odottaa, joka vuosi uudestaan.

4 kommenttia:

Katjusha kirjoitti...

Onkohan meillä ollut tuollaista, en tiedä. En ole kovinkaan ulkoillut, aamusella enkä juuri muutenkaan, kun kävelyni on nykyisin niin hankalaa.
Onneksi saan katsella toisten kuvia. Nämä on kauniita!

sylvi kirjoitti...

Niin valoisaa. Kyllä lumi todella tuo valoa tähän syksyn pimeyteen, eikä vain valoa , myös kauneutta niinkuin kuvistasi näkyy.

trina kirjoitti...

Katjusha,
Niin kun kuura sulaa pois kuitenkin päivän mittaan. Sulla on nyt niin paljon tärkeämpääkin tiedossa etten ihnmettele ettet ole joutanut kuuraa katselemaan :)

Sylvi,
Totta, valaisee ja kaunistaa.

Murmeli kirjoitti...

Ah, mikä valon leikki noissa kuvissa! Kuin sadusta tosiaankin.