lauantai 5. maaliskuuta 2011

Tänään

Vihainen tuuli pieksi poskia terävillä lumikiteillä. Hiihdin kipua pois tukkoisista hartioista. Tällä kertaa eivät mielen liikahtaneet mannerlaatat ja ajatusten tsunamit kulkuani siivittäneet. Oli vain minä, aurinko ja latu. Kujin Haltiapolkua. Vastaan ei tullut satuolentoja. Tuli suomalaisia; pappa karhusuksilla, käsissä vanhanajan sauvat, joissa oikeat sommat. Tuli pinkkipipoinen blondi ja trikoohousuinen nuorimies. Tällä kertaa en kohdannut nuorta naista, joka kutsui minua äidikseen. Tuli mäkinen pellon aava ja uudelleen piikittelevä puhuri, joka melkein kampesi nurin ja oli temmata minut mukaansa. Olisin lähtenyt, mielelläni liitänyt ilmojen teitä, tuulen siivillä matkustanut. Katsellut maata taivaasta käsin ja unohtunut jonnekkin pilvien sekaan, taivaan sineen kellumaan. Maahan kuitenkin jäin, taistelemaan luonnonvoimia vastaan lumikentillä. Matkani  lopuksi totesin, etteivät pitovoiteesta tahmeat sukset kainalossa ja kamera kädessä ole toimiva yhditelmä. Tulin kotiin kameran linssi ja takki suksivoiteessa. Ehkä ostan pian sen oikean kunnon kameran.
***********

12 kommenttia:

AAMU kirjoitti...

Kovin on kirkas ja kuulas maisema kuvissasi.

Tuuli on tosiaan viuhunut vaakasuoraan vasten kasvoja.

sylvi kirjoitti...

Voi kun kauniit hohtavat kuvat.

Kuule huomen aamulla on minun vuoro lähettää "Evankeliumin ääni" ohjelmaa.
Sitä voi kuunnella netin kautta. 10,30- 11.30 suomen aikaa on minun kokoama ohjelma.
se kuuluu. osoitteesta. borasnarradio.se
ja sieltä lyssna live

Hyvää pyhää sinulle!

trina kirjoitti...

Aamu,
Tänään oli tosiaan hurja tuuli, mutta myös kirkasta.

Sylvi,
Täytyy yrittää muistaa huomenna tuo ohjelma. Hyvää sunnuntaita!

Mirja kirjoitti...

Ihanan keveitä pilvihattaroita kuvissasi ja muutoinkin raikkaat kuvat, tuulen voi aistia, lauantaina olikin tosiaan hurja tuuli. Me taas kävimme 6-vuotiaan kanssa perjantaina hiihtämässä, mutta hiihtämisestä ei tullut oikein mitään, sää oli sen verran lauhtunut ja ladut roskaiset ja neulasia täynnä. Lahdessa ei ole enää niin kaunista ja talvista niinkuin siellä teillä pääkaupunkiseudulla näyttää vielä olevan.

Lintuko siellä on viimeisessä kuvassa laudan päällä, jäin uteliaana tiirailemaan mikähän lintu mahtaa olla, mutta ei selvinnyt :)

Mirja kirjoitti...

Niin ja tuo yksi poistettu kommentti oli minun, ensimmäiseen yritykseen tuli kirjoitusvirhe :)

trina kirjoitti...

Mirja,
Täälläkin ovat ladut nyt roskaisia, ehdin hiihtää ennen roskaantumista. Tuo lintu on varmaan varpunen, minun yksinkertaisella kameralla ei saa kaukaa tarkempaa kuvaa. En edes huomannut viestissäsi kirjoitusvirhettä, minulla näköjään on kirjoitusvirheitä tuossa tekstissäkin.

Katjusha kirjoitti...

Todella kauniita kuvia blogissasi!
Ja hyvin samantyyppistä touhuilua sinulla kuin itsellänikin!

trina kirjoitti...

Kiitos Katjusha,
Tervetuloa toistekkin :)

Herne kirjoitti...

On Tilaa, yllä ja alla!

On tilaa silmille ja
sielulle, myös punamultaseinissä.

Yhtä viihtyisä tunne,
kuin tuolla linnulla
lankun nokassa, istuu
koko painollaan ja vain
on...auringon puoleisella
seinällä.☺

trina kirjoitti...

Herne,
Voi miten sanasi soivat kauniisti ja sopivasti kuin runo :)

Marika kirjoitti...

Aivan ihanat kuvat! Toivottavasti pahimmat puhurit ovat jo helpottaneet.

trina kirjoitti...

Marika,
Nyt täällä on räntäpuhuri :/