lakaisee mielen rikkoja sivummalle
tekee tilaa nähdä
miten kuusten vartalot keinuvat
taivaan purppuraa vasten.
Ihmisiän huojuvat paikallaan
nuo tummat lämpimät puut.
Kuinka monta sadepisaraa
ohi lipunutta pilvenhattaraa
kuun kulkua taivaan halki
linnun hypähdystä oksalla.
Pakkasen napsahdellessa puunsyissä
pihkan ryömiessä kuoren alla.
Ja kerran kulkee ihminen ohi
kuulee latvan huminan
tulee lähelle.
Tuntee neulaskynnen hipaisun poskella
havusormen haparoivan hiuksia
oksasiiven hellästi halaavan hartioita
Kaunis runo kauniilla kuvilla!
VastaaPoistaEn voi muuta sanoa, kuin että aivan koskettavan kaunis runo, kiitos siittä!
VastaaPoistaOlet osannut niin hyvin käsitellä kaikkea, mitä puussa, kuusessa voi tämän eliniän aikana tapahtua!
Ja miten ihanaa, joku sinunlaisesi on siittä kävellyt ohitse, ja huomannut kuusen kauneuden ja pehmeyden!
Hyvää viikonloppua sulle oikein paljon!
Sylvi ja Harakka,
VastaaPoistaLämmin kiitos ja hyvää viikonloppua!
... Kuinka monta sadepisaraa
VastaaPoistaohi lipunutta pilvenhattaraa
kuun kulkua taivaan halki
linnun hypähdystä oksalla ...
Pysäyttävä runo, hienon hieno!
AAMU,
VastaaPoistaluonto inspiroi. Lämmin kiitos siulle myös.