perjantai 25. maaliskuuta 2011

Nuo tummat lämpimät puut


Tuuli huuhtoo ajatuksia
lakaisee mielen rikkoja sivummalle
tekee tilaa nähdä
miten kuusten vartalot keinuvat
taivaan purppuraa vasten.

Ihmisiän huojuvat paikallaan
nuo tummat lämpimät puut.
Kuinka monta sadepisaraa
ohi lipunutta pilvenhattaraa
kuun kulkua taivaan halki
linnun hypähdystä oksalla.
Pakkasen napsahdellessa puunsyissä
pihkan ryömiessä kuoren alla.

Ja kerran kulkee ihminen ohi
kuulee latvan huminan
tulee lähelle.
Tuntee neulaskynnen hipaisun poskella
havusormen haparoivan hiuksia
oksasiiven hellästi halaavan hartioita
kuusensylin ottavan huomaansa ihmislapsen.
*****
Huom! Tärkeää käpylehmäasiaa täällä :)

5 kommenttia:

sylvi kirjoitti...

Kaunis runo kauniilla kuvilla!

Harakka kirjoitti...

En voi muuta sanoa, kuin että aivan koskettavan kaunis runo, kiitos siittä!
Olet osannut niin hyvin käsitellä kaikkea, mitä puussa, kuusessa voi tämän eliniän aikana tapahtua!
Ja miten ihanaa, joku sinunlaisesi on siittä kävellyt ohitse, ja huomannut kuusen kauneuden ja pehmeyden!
Hyvää viikonloppua sulle oikein paljon!

trina kirjoitti...

Sylvi ja Harakka,
Lämmin kiitos ja hyvää viikonloppua!

AAMU kirjoitti...

... Kuinka monta sadepisaraa
ohi lipunutta pilvenhattaraa
kuun kulkua taivaan halki
linnun hypähdystä oksalla ...

Pysäyttävä runo, hienon hieno!

trina kirjoitti...

AAMU,
luonto inspiroi. Lämmin kiitos siulle myös.