keskiviikko 16. maaliskuuta 2011

Juuria


























Rionjuorussa on vain muutamia honteloita, kaljuvartisia oksia, koska uusin sen liian myöhään syksyllä, eikä kasvi silloin ehtinyt kunnolla juurtua. Onneksi siinä näytti nyt olevan hyvät juuret ja uusia versoja tulossa, kun vaihdoin kasviin uuden mullan ja astian. Moni varmaan ihmettelisi, miksi säilytän ja vaalin niin surkean näköistä kasvia, kun kaupasta saisi reheviäkin juoruja.

Tämä juoru on Kainuun Mummilta lähtöisin. Mummia ei enää ole, mutta juorun mukana kulkee muisto Mummista. Mummista, jolla oli Armi Kuuselan kuva seinällä sängyn yläpuolella ja joka tarjosi aamupalapöydässä minulle täytekakkua. Mummi, joka säilöi hillapurkkeja lähteeseen ja kun purkit vuosikymmenten jälkeen pulpahtelivat ylös lähteestä, hilla oli vielä aivan syötävää. Mummi, joka joutui lähettämään äitini sota-aikaan evakkoon, mutta ei suostunut myymään tytärtään ruotsalaisperheeseen, vaikka rahasta oli pula. Mummi, joka odotti miestään sodasta kotiin ja ukkini selvisikin, hengissä kaksinkamppailussa vihollisen kanssa.

Toinen konkreettinen tallessa oleva muisto mummista on hänen nuorena tyttönä tekemänsä Peräpohjolan kansallispuku. Se tuo mieleeni vaaramaisemat ja korpimetsät. Ne ovat juuriani, osa minua, niin tahdon muistaa. Niinkuin peilistä katsoessanikin näen hiukan jotain samaa kuin mummin nuoruudenkuvassa. En halua unohtaa juuriani.

Tätä laulua Mummi lauloi aikoinaan äidilleni ja äiti sitten meille lapsilleen:

"Nouskaa jo lapsikullat
jo käki kukkun on
ja tuolta vaaran päältä jo päivä pilkottaa.
Jo nouskaa, jo nouskaa, jo käki kukkun on.
Kukkuu, kukkuu..."

En tiedä onko laulu miten tuttu teille tai kuinka yleisesti tunnettu, mutta itse en ole kuullut laulua missään lapsuuden jälkeen. Harmi, jos vanhat laulut katoavat kansanperinteestä.

11 kommenttia:

AAMU kirjoitti...

Google ei ainakaan löytänyt laulua (kuin blogistasi). Isovanhemmat käyvät jostain syystä tärkeiksi, myös sellaiset, joita ei koskaan ehtinyt tavata.

trina kirjoitti...

Oikeastaan olen oppinut nuo laulun sanat hiukan eri tavalla, mutta noin ne menevät tuossa yle:n arkiston linkissä.

Katjusha kirjoitti...

Kaunis kertomus mummistasi.

Tuo laulu oli minulle vieras. Pidän vanhoista lauluista jotka on tuttuja lapsuudesta ja olen niitä yrittänyt kaivella ja googlettaa.
Ekalla luokalla laulettiin joulujuhlassa niin kaunis laulu, jota en enää ole kuullut missään. Onneksi sanat löytyi, sävel on muistissa!

sylvi kirjoitti...

Siukosen laulukirjassa on sen nuotit, olen itsekin laulanut sitä pienenä.
Laulun nimi on "Nouskaa jo."
Nyt nouskaa lapsikullat jo käki kukkun' on!.Ja tuolta vaaran päältä jo päivä pilkoittaa.....
Ihanat muistot sinulla mummistasi.

trina kirjoitti...

En tiedä lauletaanko enää kouluissa tai päiväkodeissa vanhoja lauluja, taitavat uudet enemmän kiinnostaa lapsia. Itse kuitenkin kaipaisi kuulla joskus niitä omia tuttuja lapsuuden lauluja. Vähän sama asia on joululaulujen suhteen.

Kiva Sylvi kuulla, että tuo laulu löytyy jostain laulukirjasta.

Harakka kirjoitti...

Silloin vielä laulettiin niitä kivoja vanhoja lauluja, kun ite koulussa olin, mutta sitä en tiiä, mitä nykyään lauletaan, ei varmaankaan enää niitä, mitä itse pienenä olen koulussa laulanut.
Mutta mun mielestäni pitäis laulaa niitä vanhojakin lauluja, ettei vallan unohtuisi kaikilta.
Toi sun käki laulusi jotenkin tuntuu musta tutulta..
Kyllä niitä mummeja ja ukkeja onkin kiva muistella aina joskus ja tulevat mieliimme, jos vaan ollaan saatuhe nähdä.
Mä en ole nähnyt äitini isää ikinä ja aäidin äidinkin joskus pikkasena vaan.
Mutta isän äiti ja isän muistan kyllä ihan hyvin, ja tulee muistoja mieleen heistä.
Mun pappani oli herkkä, ja itkikin, ja muistan, kun joskus lähdettiin sieltä kotiin, niin muistan, kun pappa itki ja mä en meinannut mennä häntä halaamaan, mutta tuli niin sääli häntä, että voitin pelkoni ja hyppäsin hänen syliinsä ja halasin häntä, ja pappa itki vielä enemmän!
Mutta ilosta ehkä sitten..

trina kirjoitti...

Harakka,
Liikuttava tuo sinun muistosi papastasi! Välillä harmittaa, kun isovanhemmat eivät ole enää olemassa, kun olisi niin kiva tutustua heihin paremmin. Lapsena kun ei osannut olla kiinnostunut heidän jutuistaan.

Marika kirjoitti...

Mukavia muistoja, isovanhemmat on tärkeitä ja ihania lapsuuden muistoja tulee heistä mieleen. Isäni äitiä enkä äitini isää ole koskaan nähnyt, koska he kuolivat ennen syntymääni, mutta isäni isän ja äitini äidin muistan. Mummo kuoli pari vuotta sitten ja vieläkin tulee itkut kun muistelen sitä kun hänen kanssaan viimeisen kerran juttelin. Hän oli juuri saanut aivo- ja sydäninfarktin ja hänet tuotiin sadan kilometrin päästä tänne Ouluun sairaalaan. Olin mummoni luona, pidin häntä kädestä, juteltiin. Seuraavana päivänä hän oli muuttunut ihan täysin, ei voinut enää puhua, ei liikkua, makasi vain sängyssä hiljaa. Olen todella iloinen kun ehdin olla hänen kanssaan edellisenä iltana, vielä kun hän oli tässä maailmassa. Viikon päästä hän sitten kuoli pois. Mukavat muistot mummosta jäivät, vaikka viimeiset hetket tuovatkin minulle edelleen haikean mielen ja ikävän.

trina kirjoitti...

Olipa hyvä Marika, että ehdit hyvästellä mummosi. Kyllä ikävä läheisiä isovanhempia välillä tulee. Minäkään en ole nähnyt isänisääni, mutta muut isovanhemmat olen tuntenut, vaikkakin osan heistä aika huonosti, kun ovat asuneet kaukana.

Anonyymi kirjoitti...

Hei, etsin googlesta sanoja tähän biisiin ja näin päädyin blogiisi. Minulle äitini lauloi aina aamuisin tätä laulua, tosin hieman epävireisesti, mutta aina siihen oli mukava herätä. Äitini oli oppinut laulun omalta äidiltään ja nyt kun päiväkodin takia aamuherätykset ovat pojalleni ajankohtaisia, olen jatkanut aamulaulun perinnettä myös hänelle.
Venla
p.s. Löytyy Ylen Elävästä Arkistosta Oili Siikaniemen esittämänä: http://www.yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=8&ag=47&t=325&a=2535.

Elina kirjoitti...

Kello on yksi yöllä, en saanut unta kun jäin miettimään vasta edesmennyttä mummoani (86v) Juurikin tuo sama laulu alkoi pyöriä mielessäni ja oli pakko nousta ylös etsimään netistä, että onko sellaista laulua olemassakaan vai onko laulu omaa mielikuvitukseni tuotosta. Mummoni asui saman katon alla ja herätti meidät ( 3 lapsenlastaan) kouluun juurikin tuolla samaisella laululla. Sanat hieman erit, mutta sanoma sitäkin samempi.
"Nyt nouskaa lapsikullat, on käki kukkunut.
Ja tuolta vaaran takaa jo päivä pilkoittaa.
Nyt nouskaa, nyt nouskaa, on käki kukkunut.
Kukkuu, kukkuu, kukkuu, on käki kukkunut."