Sinisävyjä ja epätäydellistä elämää

Ensimmäinen mosaiikkityöni.

Ensimmäinen isoäidinneliöni.

***

Kursseilla kulkemista. Yksi mosaiikkiviikonloppu. Yksi huovutusviikonloppu. Grafiikkaa kerran viikossa. Päivittäin atk:ta.

Heti ensimmäisenä atk-päivänä iski hiirikäsivaiva tai joku vastaava, mutta sen kanssa voi elää. Joka päivä on entistä kylmempi ilma. Kaivan kaapista aina vaan paksumpia ja paksumpia sukkahousuja ja vedän päälle vielä polvisukat. Aamuisin pihalla risteyksessä katselen kaihoten kaakossa sarastavaa valoa ja käännyn vastahakoisesti kohti pimeää pohjoista.

Iltaisin en voi tehdä mitään. Olen levoton. Sorrun katselemaan omituisia leffoja, joissa ihmisten vallanhimoa ja suuruuden hulluutta, hedonismia, mystisyyttä ja outoja kykyjä. Ällöttää ja ahdistaa. Vain muutama hienosti tehty kohtaus ja kaunis valokuvamainen otos tallentuu mielikuviin. Käydään hakemassa Siwasta puolukoita verilettuihin, karkkia ja kissalle kermaviiliä. Myynnissä olisi uutta lohiöljyä kissalle. Kissa ei pidä kalan hajusta tai mausta, sen turkki on karhea ja kiilloton.

Öisin herään kolmelta kissan leikkiin. Se kolistelee pallon kanssa ympäri kämppää. Onneksi alakerran naapuri ei valita. Kissa lopettaa. Mies alkaa kuorsata. Kuuntelen ja valvon aamuun. Nukahdan ja heti soi herätyskello. Oikeasti kännykkä hälyttää, mutta kuulostaa liian modernilta sanoa niin, enkä halua olla moderni.

Olen tyytyväinen tähän elämään, hiukan rosoiseen kylläkin.

Epätäydellinen elämä on kaunista.