Parvekkeen talvi

Niin sitten päädyin taas jumittamaan tänne tietokoneen äärelle. Kesäinen nilkkavamma taas vihoittelee. Nilkka ei taida tykätä talvikengillä kävelystä. Hiihtämään olen päässyt, siitä nilkka ei ärsyynny ja pyörällä ajokin sujuu, jos pyörä suostuu pakkaskelillä yhteistyöhön. Kävin kyselemässä hintoja pyörän huoltoon, olisi maksanut yli 230 euroa. Taitaa jäädä huollot tekemättä. Pyöräilen niin paljon, että osat ovat kuluneet ja niiden vaihto tuossa huollossa eniten maksaa.

Sikäli olen kiitollinen näistä vaivoistani, että ne vahvistavat viimevuosina syntynyttä päätöstäni vaihtaa alaa ja olla palaamatta entiseen ammattiini. Liian paljon olen sairauslomia työssä ollessani viettänyt ja vapaallakin ollen monenlaisista vaivoista kärsinyt. Kun minulle sopivia työpaikkoja ei lamasta johtuen kovin ole tarjolla, täytyy miettiä muita vaihtoehtoja. Tämä vuosi voikin tuoda mukavia mullistuksia elämääni, liittyen opintoihin ja asumiseen, aika näyttää, jotain on jo suunnitteilla.

Olen muutoinkin sitä mieltä, että vastoinkäymisillä on usein jokin merkitys, jos niiden takana olevaa viestiä osaa kuunnella. Jos ei muuta, niin usein ne kasvattavat ihmisenä, ymmärtämään muita kärsiviä. Tai oikeastaan, minun kokemukseni on, että vaikeudet tekevät ihmisen pienemmäksi, luottamaan vähemmän omiin voimiin ja viisauteen ja luottamaan viisaampaan ja suurempaan, minulle se on Jumala. Kiitollinen olenkin siitä, miten usein olen saanut ihmeellistä apua ja viisautta ongelmia kohdatessani.

Niin sitten olen metsäretkien sijaan parvekkeella kissan kanssa haahuillut kuvailemassa pieniä yksityiskohtia, joita kaikki paikat ovat pullollaan :) Ihmeen hyvin ovat värit kanervassa ja suikeroalpissa säilyneet kovista pakkasista huolimatta. Tulevan kesän kasveja tekee jo mieli suunnitella parvekkeelle. Onko kellään kokemusta sellaisesta kasvista kuin hyasinttipapu? Voi olla, että kasvatan säleikköön kuitenkin perinteisempää ruusupapua.

Kaikkea hyvää elämääsi ja viikkoosi!