keskiviikko 13. tammikuuta 2010

Parvekkeen talvi







Niin sitten päädyin taas jumittamaan tänne tietokoneen äärelle. Kesäinen nilkkavamma taas vihoittelee. Nilkka ei taida tykätä talvikengillä kävelystä. Hiihtämään olen päässyt, siitä nilkka ei ärsyynny ja pyörällä ajokin sujuu, jos pyörä suostuu pakkaskelillä yhteistyöhön. Kävin kyselemässä hintoja pyörän huoltoon, olisi maksanut yli 230 euroa. Taitaa jäädä huollot tekemättä. Pyöräilen niin paljon, että osat ovat kuluneet ja niiden vaihto tuossa huollossa eniten maksaa.

Sikäli olen kiitollinen näistä vaivoistani, että ne vahvistavat viimevuosina syntynyttä päätöstäni vaihtaa alaa ja olla palaamatta entiseen ammattiini. Liian paljon olen sairauslomia työssä ollessani viettänyt ja vapaallakin ollen monenlaisista vaivoista kärsinyt. Kun minulle sopivia työpaikkoja ei lamasta johtuen kovin ole tarjolla, täytyy miettiä muita vaihtoehtoja. Tämä vuosi voikin tuoda mukavia mullistuksia elämääni, liittyen opintoihin ja asumiseen, aika näyttää, jotain on jo suunnitteilla.

Olen muutoinkin sitä mieltä, että vastoinkäymisillä on usein jokin merkitys, jos niiden takana olevaa viestiä osaa kuunnella. Jos ei muuta, niin usein ne kasvattavat ihmisenä, ymmärtämään muita kärsiviä. Tai oikeastaan, minun kokemukseni on, että vaikeudet tekevät ihmisen pienemmäksi, luottamaan vähemmän omiin voimiin ja viisauteen ja luottamaan viisaampaan ja suurempaan, minulle se on Jumala. Kiitollinen olenkin siitä, miten usein olen saanut ihmeellistä apua ja viisautta ongelmia kohdatessani.

Niin sitten olen metsäretkien sijaan parvekkeella kissan kanssa haahuillut kuvailemassa pieniä yksityiskohtia, joita kaikki paikat ovat pullollaan :) Ihmeen hyvin ovat värit kanervassa ja suikeroalpissa säilyneet kovista pakkasista huolimatta. Tulevan kesän kasveja tekee jo mieli suunnitella parvekkeelle. Onko kellään kokemusta sellaisesta kasvista kuin hyasinttipapu? Voi olla, että kasvatan säleikköön kuitenkin perinteisempää ruusupapua.

Kaikkea hyvää elämääsi ja viikkoosi!

5 kommenttia:

Harakka kirjoitti...

Nykyään kaikki maksaa tosi paljon...tolla rahalla melkein saisi jo uuden pyöräm.
Se on kurjaa, jos joutuu olemaan paljon poiissa työstä sairauksien vuoksi.
Mutta sä olet vielä nuori, voit kouluttaa itseäsi uuteen ammattiin vielä ihan hyvin.
Niin sanotaan kyllä, että kaikella on tarkoitus, vaikei me sitä ite ehkä aina huomatakaan.

Ei sitä itsellä paljon voimia varmaankaan olekkaan, kun paljon vastoinkäymisiä tulee. Kyllä sen monta kertaa olen itekkin huomannut, että apu tulee jostain Korkeimmalta.
Parvekkeelta oletkin saanut hienon kuvasadon!
Ihania kuvia!
Kaikkea hyvää myös sulle ja jaksamista!

trina kirjoitti...

Harakka,
Kiitos sinulle mieltä lämmittävästä kommentista!

Elämässä on välillä käännekohtia, mutta usein vaan junnataan paikallaan harmaata arkea. Sekin on arvokasta, vaikkei siltä aina tunnu. Monesti muutokset syntyvät hitaasti, joskus nopeasti, pakon sanelemana. Sellaista tämä elämä...

Hanne kirjoitti...

Polkupyöräily onkin tosi hauskaa ja hyödyllistä. Itsekin pyöräilen talvea lukuunottamatta niin paljon kuin voin.

Vastoinkäymiset ovatkin joskus hyväksi. Niissä voi olla uusi alku, vaikkei sitä juuri sillä hetkellä oivallakaan.

Marika kirjoitti...

Jos siinä pyörässä joutuu ratas-pakkoja vaihtamaan niin kalliiksi tulee :( Mun poika sai oman pyöränsä rattaat kulumaan kolmessa vuodessa vaihtokuntoon, omassani on alkanut vähitellen tulla samanlaisia oireita, ketjut lyö tyhjää joillakin vaihteilla, kun polkaisee vähän voimakkaammin. Kurja kyllä kun huolto on niin kallista, tavallaan kannustetaan kertakäyttökulttuuriin, koska tosiaan uusi pyörä tulee melkein halvemmaksi kuin kalliit rempat. Itse n. keran vuodessa huollatan omani ja joka kerta se maksaa 100-150€, eli aika paljon ainakin minusta.

Kurja kun sun nilkkavaiva vihoittelee. Mutta ihmeen hyvä asenne sinulla kyllä on! Itse olen myös samaa mieltä noista vatsoinkäymisistä, ne kasvattavat, opettavat ja joskus avaavat uusia ovia. Niistä voi löytää uuden mahdollisuuden.

Toivottavasti tämä vuosi toisi tullessaan sinulle jotain kivoja mullistuksia, joista kirjoitit :)

Ihania parvekkeen talvikuvia! Suloiset kissantassujen jäljet! :)

Kaikkea hyvää sinunkin viikkoosi Trina!

trina kirjoitti...

Hanne,
Pyöräily on paljon hauskempaa kuin autolla ajo :) kuulee, näkee, tuntee ja haistaa enemmän luonnosta!

Marika,
Minun pyärä ei ole kuin kolmisen vuotta vanha ja on jo paljon osia vaihtokunnossa. Hiukan harmittaa, seuraavaksi hommaan kyllä yksinkertaisen mammapyörän! Tosin nykyään kaikki on tehty niin heikkolaatuisiksi.

Nilkkavaiva hiukan nyt hankaloittaa elämää. Olen menossa fys.terapeutille, joka on erikoistunut jalkaongelmiin (en oikein luota lääkäreihin).

Oikea asenne helpottaa monissa elämässä vastaan tulevissa asioissa.