torstai 10. joulukuuta 2009

Tunnelmaan hukkunut



Joulusaarna

Kynttilät, kuuset,
omenat, tortut, tähdet.
Joulun tunnelman tuojat.
Jotenkin tuntuu,
että jouluni
ovat hukkuneet
tunnelmaan.
-Tiellä kulkee
yksinäinen mies
muovipussi kädessään.
Kulkiko
joulusaarna
siinä ohitseni?

-Helena Viertola-

6 kommenttia:

Taru kirjoitti...

Ihastuttava runo ja tykkäsin kuvista. Ja tuosta runosta tuli jotenkin hyvä fiilis!!!

Marika kirjoitti...

Tuo runo pistää ajattelemaan sitä, mitä Joulun sanoma oikeastaan on ja mistä se Joulu loppujen lopuksi tulee.

Kiitos runosta ja tunnelmallisista kuvista :)

Herne kirjoitti...

Niin,
Joulun sanoma
ei ole suurieleinen,
silti se on kaikki.
Toivo syntyi maailman
surkeuden keskelle.

Komerssialismi on
kehittänyt ostojoulun,
sydämen Joulun sijaan.

Lapsoset tarhassa kerran
tuumasivat, että Joulua
vietetään että pukki saisi
tuoda kilteille lapsille
lahjoja, äiti ja isi olivat
sanoneet.

Oikea Joulu on siitä
ainutlaatuinen, että
se on lahjaa ´ei-kilteillekin`
lapsille.

trina kirjoitti...

Heips teille kaikille!

Jouluruonoja olen paljon nyt lueskellut ja tämä pysähdytti pohtimaan. Niin paljon kaikenlaista loistoa ja runsautta. Näin joulunaikaan se korostuu. Mutta myös yksinäisyyttä, sairautta,köyhyyttä,kärsimystä, niin Suomessa saati sitten muualla maailmassa. Missä on oma sydämeni?

Harakka kirjoitti...

Runo laittaa miettimään, että kuinka monen ihisen pitää viettää joulunsa josain veneen alla muovipussi vain kädessään..?
Haluaisimme heitä paremminkin muistaa, tuoda heillekkin, joulunsanoma ja joulu ruokineen ja lämpäöineen!
Kumpa oisi heitä enemmän,,Hursti, se oli se sukunimi.
Ensin isä ja nyt poika.Auttavat heitä, ja kulkevat kappaleen matkaa heidän kanssaan, se on hienoa työtä!
Kumpa heidänlaisiaan olisikin enemmän!

trina kirjoitti...

Harakka,
Lämmin ajatus sinulle, olen samaa mieltä kanssasi!