Lucianpäivänä

Tänään on taas se päivä, kun tyttösillä kasvaa kynttilät päässä. Meilläpäin ei lucianeitoja ole koskaan näkyny, telkkarissa vain vilahtelevat. Vietetäänkö Lucianpäivää oikeasti jossain? Mikä se oikeastaan on? Täytyisi kai googlettaa ja wikittää taas itsensä sivistyneeksi tai kaivaa tietosanakirja kirjahyllystä. Mitä muuten nykypäivänä enää tehdään tietosankirjoilla? Itse en ainakaan viitsi niitä käyttää. Lapsena mietittiin kissalle nimeä. Joku viisas sisaruksistani otti tietosanakirjan ja tökkäsi etusormen kirjan sivujen väliin. Se mihin sormi osoitti, siitä tuli kissan nimi. Kissa sai niin mahtavan nimen kuin Oscar de la Pontifex (en enää muista kirjoitettiinko nimi juuri näin).

Ajattelin mennä tänään kauneimpiin joululauluihin kirkkoon. En ole käynyt vuosikausiin kuuntelemassa lauluja. En osaa laulaa kunnolla ja en pidä paikoista, missä ihmiset ovat niputtautuneet niin liki toisiaan, että kaikki huomio menee siihen, kun haistaa naapurin hengityksestä päivän aterian tai voi housukankaasta tarkastaa onko kotona lemmikkejä. Joulukonserttejakin olisi kiva käydä kuulemassa, mutta yksin ei ole kiva mennä. Mieheni, tyypilliseen suomalaiseen syvien metsien miesten tapaan, pitää vielä vähemmän noista ihmisvilinäpaikoista. Olisipa joku menokaveri, harrastuskaveri. Jospa joulupukilta sellaista lahjaksi pyytäisi. Kaveri riittäisi, ystävä on liian kallisarvoinen, ei joulupukilla ole niin kalliisiin lahjoihin näin lama-aikaan kuitenkaan varaa. Muutoin moinen lahja ei varmaan olisi pukille mahdoton, rahalla saa nykyään kaikenlaista, vuokra-aviomiehiä tai -vaimoja ja seuralaisia.