tiistai 9. joulukuuta 2014

Auringolla oli hetkensä


 
Jos nämä kuvat olisivat osa tarinaa, ne kuvaisivat sitä miten keskellä pitkää, sateista syksyä, auringolla oli hetkensä.

Voimia pimeyteen kaikille, jotka eivät vielä ole kömpineet johonkin koloon talviunille ;)

Huomenna taas tavataan.

4 kommenttia:

Intianminttu kirjoitti...

Kiitos auringon pilkahduksista. Pimeys on ollut aika musertavaa. Eikä liikenneonnettomuuden jälkeiset kiputilat ja paperisotkut ole auttaneet mielentilan kohentamisessa. Mutta kuvissasi on toivoa!

Stiina kirjoitti...

Löytyykö kovausvire uusissa maisemissa helposti?

Stiina kirjoitti...

siis kUvausvire ;)

Huopalintu kirjoitti...

Voi Intianminttu, sulla on moninkerroin enemmän kestämistä tässä pimeydessä. Toivottavasti aurinko paistaa useammin, myös siellä sinun luonasi.

Stiina, olen nauttinut paljon kuvauksesta uusissa maisemissa, muutaman kerran olen päässyt kameran kanssa luontoon.