lauantai 17. maaliskuuta 2012

Sulamista vai jäätymistä


Tunnen itseni harmaaksi, repaleiseksi ja 
kuluneen talven jälkeen, rikkinäiset ajatukset
putoilevat minusta kuin tyhjät kuoret, tunteeni ovat
väsymyksestä kalpeat. Mutta uusi ei kai voisi
kasvaa, eikä minuus herätä eloon, ellei ensin olisi
tätä aikaa, jolloin vanha saa mennä ja kuihtua.
Eihän uusi muuten voisi mahtua vanhan paikalle?

Jyrki Laine

Nappasin taas kirjahyllystä Jyrki Laineen mainion ajatelmakirjan 'Valoisin mielin kohti kesää'. Aina jossain vaiheessa kevättä, kun luonto ympärillä alkaa tiukkua valoa ja elämää, iskee tunne omasta pienuudesta, voimattomuudesta ja nuhruisuudesta. Hetkeksi jää kevään jalkoihin lojumaan, talven kuralätäköihin, ennenkuin jaksaa taas ottaa kiinni kevään liepeestä ja löytää valo voimaksi, pyristellä mukaan elämään.

7 kommenttia:

Irmastiina kirjoitti...

Ihana ajatelma ja kaunista musiikkia!

mustakissa kirjoitti...

Tänään kävin pihalla ja kuulin joutsenten olevan jossakin lähellä. Kipaisin sisältä kameran ja painelin äänen suuntaan. Löysinkin ne - 7 kevään airuetta - aika läheltä ja tuli niin hyvä mieli:)
Mukavaa keväistä viikonloppua!

Harakka kirjoitti...

Niin kaunis ajatelma ja niin totta joka sana!
Ja kaunista musiikkia ja kuvat aivan ihania!
Ihan meni kylmät väreet, kun katselin kuvia ja kuuntelin kaunista musiikkia!
Kiitos!

trina kirjoitti...

Irmastiina,
kiva kun pidit,mukavaa viikonlopun jatkoa.

Mustakissa,
oi, joutsenia! Varmaan oli sykähdyttävä elämys.

Harakka,
monesti kauneuselämykset värisyttävät :)

hanne virtauksesta kirjoitti...

Tunnen itseni juuri tuollaiseksi harmaaksi, kauhtuneeksi, talven jäljiltä..
kuinka löytää tuo herkkä, kevätminä..

AAMU kirjoitti...

Auringovalo lämmittää poskea -- kevät.

trina kirjoitti...

Hanne ystäväiseni,
ehkäpä se kevät vielä sulattaa meihin talvella kasvaneen roudan ja tomun, uskotaan ja toivotaan niin.

AAMU,
Ihanan lämmin ajatus.