Metsässä kävellessä tuli mieleeni eräs lehtijuttu, jossa joku nainen kertoi aina menevänsä metsään huutamaan. Tuo ajatus jäi minua askarruttamaan, sillä itse koen olevani metsässä vieraana lintujen ja muiden eläinten kodissa. Metsässä tekee mieli liikkua mahdollisimman ääneti, ettei häiritse. En osaa kuvitella huutavani metsässä (tosin en harrasta huutamista muuallakaan). Tietysti, jos on pakottava tarve huutaa, niin kai metsä on parempi paikka kuin kotona kiusata mölyllä perheenjäseniä.
Kauniita unenomaisia, usvaisia kuvia.
VastaaPoistaTuntuu niin lämpimältä...
Mutta sama täällä,koitan kulkea metsässä aina hiljaa, tai se tulee kuin itsestään. Siellä vaan kulkee kuunnellen ja katsellen hiiren hiljaa...
Harakka,
VastaaPoistaniinpä, luonto on kuin yhtä suurta ihmettä, josta nauttiessa haluaa olla rikkomatta sen rauhaa. Lämpöistä kevään jatkoa sinulle.
Olet onnistunut taas saamaan värit jännittävästi loistamaan.
VastaaPoistaAina niin ihanat kuvat sinulla Trina!
VastaaPoistaminäkään en haluaisi huutaa metsässä. Päinvastoin, hiljaisuus valtaa minut..
AAMU,
VastaaPoistaväri alkaa pikkuhiljaa vallata alaa luonnossa.
Hanne,
helpompaa kuin piirtäminen tai maalaaminen tuo kuvien otto, minulle.
En huutaisi metsässä minäkään, sillä silloin ei voisi kuulla metsää.
VastaaPoistaKauniita kuvia taasen, mukavaa viikonloppua!
Mä luulen, että lintu kakkii päähän tai orava heittää kävyllä tai jotain vielä pahempaa, jos metsässä alkaa kovin huutelemaan!
VastaaPoistaMustakissa ja Tillariina,
VastaaPoistaKiva kun piipahditte täällä blogissa :) Mukavia hetkiä luonnossa teillekkin.