sunnuntai 2. lokakuuta 2011

Tauolla

Anteeksi yhtäkkinen katoamiseni täältä blogimaailmasta ja kaikkiin lukuisiin kommentteihinne reagoimattomuuteni. Olen potenut rasittavaa tenniskyynärpää-vaivaa metsän keskellä pienessä punaisessa mökissä, vailla nykymaailman mukavuuksia ja muun maailman hälinää. Olen katsellut mökin ikkunasta, kuinka ainoa liike pihalla on ollut hiljaa puusta putoavan syyslehden keinunta. Metsän hiljaisuuden keskellä olen kuunnellut äänettömyyttä ja hätkähtänyt tuulen kahinaa puiden latvustossa. Iltaisin olen pessyt kasvoni jääkylmässä sadevedessä, kirkkaan tähtitaivaan alla ja viileän yön lähestyessä kietoutunut lämpimän viltin uumeniin katselemaan takassa räiskähtelevää tulta. Olen levännyt ja ollut, katsellut ja kuunnellut luonnon rauhaa.



Ja lopuksi, viimeisenä, mutta ei vähäisempänä, kiitos Katjusha, Onni on... -blogista, tästä ystävä-tunnustuksesta. 

Tämän tunnustuksen myötä haluan kiittää halausten kera teitä kaikkia lukijoita, blogiystäviäni.

13 kommenttia:

Mayo kirjoitti...

Kuinka kaunista, kuinka houkuttelevaa! Luonto ja hiljaisuus, mitä muuta sitä tarvitseekaan.

Nurkkalintu kirjoitti...

Tenniskyynärpää on kurja vaiva :(
Tiedän täällä meillä erään, joka on toipumassa/toipunut (en minä).

Taivaan Isän täysihoitoa sinulle ja kyynärpäälle!

Kissasi on aivan ihana! :)

trina kirjoitti...

Mayo,
Luonnon hiljaisuus on erilaista kuin hiljaisuus vaikkapa kotona.

Nurkkalintu,
Tämä vaiva taitaa olla aika hidas paranemaan. Kiitos sinulle toivotuksista!

Herne kirjoitti...

Kauniit kuvat!
Kissakin näyttää
myhäilevän leppoisasti...

Luonnon rauhaa joka elää.
Kun siihen vielä lisää
illan ja takkatulen,
niin mitään ei puutu.

Ihanko yksikses siellä oleskelet, vain Kissa seurana?

No, Vartijasihan Valvoo, eikä nuku!

trina kirjoitti...

Herne,
Joskus olen kissan kanssa kahden, mutta yleensä on puoliskokin mukana. Pimeällä yksin kyllä hiukan voisi pelottaa...

AAMU kirjoitti...

Varmasti viihdyit ja toivottavasti vaiva hellitti.

trina kirjoitti...

Tenniskyynärpää ei kyllä ihan vielä ole kadonnut, on ilmeisesti aika hidas paranemaan.

Harakka kirjoitti...

Luonnon rauha eheyttää ihmistä kokonaisuuteen ja antaa uutta voimaa, jaksaa taas eteenpäin.
Sun pitää kokeilla siihen sellasta tukea, mä sain aikoinani paranneltua tenniskyynärpääni sillä tuella lopultakin kokonaan ja kun meinasi iskeä uudelleen, niin heti laitoin tuen, niin ei pahentunutkaan.
Hyvää lokakuun alkua sulle!

Nurkkalintu kirjoitti...

Juu, sen kyynärpäävaivan kanssa on parasta olla kärsivällinen ja tehdä suositeltuja jumppaliikkeitä.

Hassua on se, että kuulemani mukaan harvemmin se vaiva vaivaa tenniksen pelaajia :)

Hyvää eläinten päivän iltaa ja viikkoa!

trina kirjoitti...

Harakka,
Olen harkinnut tuota tukea, ehkä nyt hommaankin, kun suosittelit. Hyvää lokakuun alkua sinulle myös.

Nurkkalintu,
Miun käsi ei vielä siedä mitään liikkeitä, ehkä sitten myöhemmin. Ai, onko nyt eläinten päivä! :)

Nurkkalintu kirjoitti...

Ei varmaan siedäkään, jos vaiva on ihan akuutti.

On kansainvälinen eläinten päivä ja ainakin Suomessa tämä viikko on eläinten viikko. Tein päivän postauksen Ilona-blogiini :)

Ja tänään on ollut myös korvapuustipäivä. (Söin yhden puustin päiväkaffilla.)

Nan kirjoitti...

Taitaa olla hankala vaiva tuo potemasi :( Pikaista paranemista, kyllä se siitä, kun on kärsivällinen ja malttaa! Olet ainakin päässyt oikein mukavaan paikkaan "potemaan", eikä seurakaan hassumpaa ole kuvista päätellen :)

trina kirjoitti...

Nurkkalintu,
Täytyypä käydä vierailulla blogissasi.

Nan,
Kiitos toivotuksista.
Kotona taas ollaan. Mökillä en pärjää kaksin kissan kanssa nyt, kun kädet ovat kipeät. Puoliskon piti palata töihin kaupunkiin ja me murun kanssa seurattiin mukana.