Paikkoihin kiintyy. Lapsuudenkodin pihakuusta on ikävä ja suurta kiveä, jonka päälle pääsi kiipeämään. Tuttua kaupunkimaisemaa entisestä kotikaupungista, taloja, peltoja, kylätietä... Tämän joen lähellä olen asunut jo kahdella eri paikkakunnalla. Olen tutustunut sen moneen poukamaan, mutkaan ja koskeen eri vuodenaikoina, kymmenien kilometrien matkalta. Tämä joki on rakas ja se on osa elämääni kuin pitkään vierellä kulkenut kumppani.
Teleks: Hiljaa virtaa Vantaa
Näissä jokikuvissa taas on mietteliäisyyttä ja vähän kätkettyäkin.
VastaaPoistaHuikeita kuvia. =) Miun heikko koneeni hädintuskin jaksoi avata sivua, kun kuvat olivat niin upeita. =)
VastaaPoistaAAMU,
VastaaPoistaSe oli kaunis aamu, viimeviikonloppuna, kun kuvat kuvasin. Seesteinen kohta joesta. Tässä joessa on monenlaista tunnelmaa.
Una,
Harmi, jos kuvat aukeavat huonosti. Onkohan muillakin sama ongelma. Kun laitan kuvat niin isona blogiin. Ajattelen, ettei tarvitse erikseen klikata suuremmiksi, mutta harmi, jos koneet eivät jaksakkaan aukaista niitä.
Upeat kuvat.
VastaaPoistaTodella kaunis joki.
Kuvistasi jotenkin välittyy myös se, että paikka on sinulle rakas,
VastaaPoistaNäissä jokesi tunnelmissa lepää tyyneys ja ottaa sielunmaiseman vierelleen, hyväilee.
VastaaPoista:)kolmannessa kuin kurkistaisi haapa syyspeiliinsä
Kaunista♥
Oi mitä ihania, ihania, herkkiä kuvia!!
VastaaPoistaJoki, joka puhuu hiljaisuudessaan!
Kiitos, kiitos, Sylvi, Mustakissa Tinttarus ja virtauksen Hanne.
VastaaPoistaVantaanjoella on todellakin monta ilmettä. Minunkin lapsuudenmaisemaan kuuluu kiinteästi yksi joki: Palojoki (joka laskee Vantaaseen), mutta lapsuuden jälkeen joet ovat jääneet kauas.
VastaaPoistaTodella kauniita seesteisiä kuvia. Kaunis kappale myös, ensimmäistä kertaa kuulin.
Mirja,
VastaaPoistaKappale on kuvattu ihan meidän kodin läheltä.