Naapurissa asuu Mörkö. Ihmisemo on sen karvaisen otuksen niin nimennyt.
Se ilmestyy aina illansuussa pihalle tuijottamaan meidän ikkunaa kohti.
Aikansa tuijoteltuaan Mörkö alkaa hiipiä lähemmäksi.
Joskus se tulee aivan ikkunan alle koputtelemaan.
Silloin minä sekoan täysin. Tipun joskus tason päältä alas, kun en tiedä miten päin olisin.
Ihmisemo nauraa minulle ja väittää, että pelkään Mörköä.
Ei ihme, jos vähän pelottaa! Mörkö on vähän nimensä näköinen!
VastaaPoistaHui, onpa tuiman näköinen kissa. Osuvan lempinimen olet keksinyt :)
VastaaPoistaMirja Hanne,
VastaaPoistaJuu, se on vaikuttavan näköinen iso keltasilmäinen kissa. Liikkuu hiipien illan hämärissä.
Ihanat kuvat! Mutta jospa tämäkin Mörkö on vähän niinkuin Muumipeikon mörkö... jos se vain on yksinäinen, eikä sillä ole yhtään ystävää?
VastaaPoistaKissoja vaan ei ole ehkä niin helppo tutustuttaa toisiin mitä koiria... on niin paljon teräviä kynsiä ja hampaita.
Marika,
VastaaPoistaSympaattinen kissa Mörkö on. Ja arka ulkona, lähtee heti karkuun. Meidän kissa on vaan ottanut asiakseen vahdata kaikenaikaa, että milloin se kissa ilmestyy näkösälle. Taitaa olla tekemisen puutetta sisäkissalla.
Varmaan kaipaavat toistensa seuraa.
VastaaPoistaAAMU,
VastaaPoistaJoo, nelijalkaisten seura taitaa kissoja kiinnostaa enemmän kuin ihmisten seura :)
Eipä tarvitse ihmetellä, mistä Mörkö on nimensä saanut:)
VastaaPoista