Daaliat ovat lempikesäkukkiani tänäkin vuonna.
Minä ilahdun -
noustuani aamulla
astun ovesta,
huomaan kukan, joka ei
vielä eilen kukkinut.
-Akemi-
* * * * *
Ei elämällä ole kiirettä,
ei puulla, linnulla, ruoholla.
Odottakoot ne lupauksena
silmujen pesässä.
Tuuli on aina matkalla,
se kuivaa jo nyt
mullan otsaa.
-Niilo Rauhala-
Hienoa vaaleanpunaista sävyä, tunnelmaan voisi nukahtaa, on niin rauhallista!
VastaaPoista"Odottakoot ne lupauksena
VastaaPoistasilmujen pesässä." Näitä sanoja makustelin ja mutustelin. Tykkäsin niiden kertomasta. Voikohan ihmisenkin kohdalla olla noin, että jokin odottaa lupauksena, silmuna, pienenä alkuna, kunnes puhkeaa esiin ja saa tarvitsemansa tilan kasvaa kukaksi saakka, lentää pesästään?! Joskus törmää sanoihin, joihin tykästyy, ajatuksiin, joissa joku on pukenut sanojen huntuun herkkää kaunista, paljoksi muuttunutta vähää.
Kukkiesi kauneus kuvissa oli kuin auringonpaiste sadepäivääni, kiitos!
Katjusha,
VastaaPoistaPienet päivänokoset tekevät hyvää sadepäivänä :)
Tinttarus,
Olet ihana, syvällisten ajatusten pohdiskelijana. On se totta, että jotkut runollisen kauniisti ilmaistut ajatukset jäävät elämään mieleen, muhimaan ja synnyttämään jotain uutta aavistusta, ajatusta.
Ihmisessäkin on tosiaan paljon silmuja odottamassa, kasvamassa, odottamassa jotain uutta syntyväksi, mutta hiljaa, vähitellen, ajan kanssa, jos rikkaruohot eivät tukahduta silmujen mahdollisuuksia aueta.
Onpas hillityn hienot värit, etenkin taidokkaassa viimeisessä kuvassa.
VastaaPoistaAAMU,
VastaaPoistaHillityt värit? Miun mielestä raväkät värit :)
Kauniit, ihanat kukkaset..
VastaaPoistaTykkään tosi paljon N.Rauhalan runoista.