lauantai 18. kesäkuuta 2011

Aikansa asioilla


Daaliat ovat lempikesäkukkiani tänäkin vuonna.
Minä ilahdun -
noustuani aamulla
astun ovesta,
huomaan kukan, joka ei 
vielä eilen kukkinut.

-Akemi-

* * * * *

Ei elämällä ole kiirettä,
ei puulla, linnulla, ruoholla.
Odottakoot ne lupauksena
silmujen pesässä.
Tuuli on aina matkalla,
se kuivaa jo nyt
mullan otsaa.

-Niilo Rauhala-

6 kommenttia:

Katjusha kirjoitti...

Hienoa vaaleanpunaista sävyä, tunnelmaan voisi nukahtaa, on niin rauhallista!

tinttarus kirjoitti...

"Odottakoot ne lupauksena
silmujen pesässä." Näitä sanoja makustelin ja mutustelin. Tykkäsin niiden kertomasta. Voikohan ihmisenkin kohdalla olla noin, että jokin odottaa lupauksena, silmuna, pienenä alkuna, kunnes puhkeaa esiin ja saa tarvitsemansa tilan kasvaa kukaksi saakka, lentää pesästään?! Joskus törmää sanoihin, joihin tykästyy, ajatuksiin, joissa joku on pukenut sanojen huntuun herkkää kaunista, paljoksi muuttunutta vähää.
Kukkiesi kauneus kuvissa oli kuin auringonpaiste sadepäivääni, kiitos!

trina kirjoitti...

Katjusha,
Pienet päivänokoset tekevät hyvää sadepäivänä :)

Tinttarus,
Olet ihana, syvällisten ajatusten pohdiskelijana. On se totta, että jotkut runollisen kauniisti ilmaistut ajatukset jäävät elämään mieleen, muhimaan ja synnyttämään jotain uutta aavistusta, ajatusta.

Ihmisessäkin on tosiaan paljon silmuja odottamassa, kasvamassa, odottamassa jotain uutta syntyväksi, mutta hiljaa, vähitellen, ajan kanssa, jos rikkaruohot eivät tukahduta silmujen mahdollisuuksia aueta.

AAMU kirjoitti...

Onpas hillityn hienot värit, etenkin taidokkaassa viimeisessä kuvassa.

trina kirjoitti...

AAMU,
Hillityt värit? Miun mielestä raväkät värit :)

hanne virtauksesta kirjoitti...

Kauniit, ihanat kukkaset..
Tykkään tosi paljon N.Rauhalan runoista.