Iso, aikuinen, viisas kissa

Noin vuosi sitten saapui kotiimme 1,5-vuotias, pieni, laiha, arka kissa, joka ei osannut kehrätä eikä leikkiä, ei syönyt muuta kuin raksuja, joka pakeni käden alta kosketusta väistäen. Heti kissasta kuitenkin huomasi sen luonteessa olevan älykkyyden, seurallisuuden ja aktiivisuuden. Seemistä tuli meille heti rakas ja tärkeä perheenjäsen.

Paljon on opittu ja töitä tehty, varsinkin kissan ruoka-asioiden kanssa. Raksuruoka alkoi laajeta vähitellen eläinkaupan märkäruokiin ja raakalihaan sekä kananmunankeltuais-kerma/jogurttiherkkuihin. Ruuan syömisen opetteluun on mennyt koko vuosi. Sitkeästi olen lihapala kerrallaan antanut ruokaa lattialle. Seemi ei suostunut syömään minkäänlaisista ruoka-astioista, ei lautasista ei kipoista. Se ei suostunut puoleen vuoteen syömään oikein mitään märkäruokaa. Ruokkiminen oli pelkkää houkuttelua. Possunsydänpalaset kelpasivat aluksi kaikkein parhaiten ja niiden avulla olen saanut nirsoilijan oppimaan syömään muutakin kuin raksuja ja muualtakin kuin lattialta. Nyt ruokaa voi jo laittaa lautaselle ja kissa osaa halutessaan siitä syödä. Enää ei tarvitse houkutella pala kerrallaan lattialle heittämällä. Lautaset kuitenkin inhottavat sitä edelleen, joten neliömetrin alueella ruokalautasen ympärillä on aina aikamoinen siivo, kun se kynsillään kaivaa ruokanokareet lautaselta ja heittelee murusia pitkin poikin tai kuljettelee lihapalasia suussa mattojen päälle. Mutta olen onnellinen, että jokaista suupalaa ei enää joka kerta tarvitse tarjota erikseen, vaan kissa syö pääsääntöisesti itse. Ruoka on sille kuitenkin näköjään se asia, millä se kommentoi ihmisten poissaoloa kotoa tai muuta tyytymättömyyttä.

Kehräämään kissa on oppinut ja silityksiäkin jo otetaan innokkaana vastaan. Leikkimisestä ja ulkona valjastelusta on kuitenkin tullut Seemin rakkaimmat harrastukset. Se on myös innokas oppimaan sanoja ja temppuja. Huomasin sattumalta, että se on oppinut sanan RAKSU. Opettamatta se on hoksannut myös sanojen ULOS, tai MENNÄÄN ULOS, EI ja EI MENNÄ SINNE merkityksen. Varsinkin tuo EI MENNÄ SINNE, on ollut hyödyllinen ulkoillessa. Kiltisti, mutta vastalauseita kätisten Seemi kääntyy pois sieltä, minne ei saa mennä, kun sanon sille EI MENNÄ SINNE. Uskomattoman paljon se kuuntelee ja "kyselee", mitä ihminen haluaa. Aktiivisena se onkin mukana tarkkailemassa ihmisten touhuja kotona. Viimeisin innostus liittyy suihkussa käymiseen. Kun sanotaan SUIHKUUN, kissa kipittää innoissaan suihkun juurelle odottamaan ensimmäisiä putoilevia vesipisaroita ja lattian vesiaaltoja, joita se käpällä metsästää ja hyökkäilee vesilammikoihin maha lattiaa viistäen.

Naksutinkouluakin on käyty. Naksutinkoulussa kissalle opetetaan naksuttimen ja palkkion avulla erilaisia temppuja tai asioita. Naksutinkoulu on Seemistä niin hauskaa, että koko koulutushetken ajan käy mahdoton hyrinä. Tähän mennessä on opittu hyppäämään käskystä tuolille ja renkaan läpi sekä seuraamaan käskystä. Nyt on menossa istumaan opettelu käskystä. Miten aktiivinen ja innokas kissa voikaan olla oppimaan! Seemi aivan odottaa ja vaatii, että sille keksitään jotain puuhaa ja mielellään jotain hiukan kekseliäisyytä vaativaa toimintaa, kuten piilotettujen makupalojen etsimistä. Ihmeen taitavasti se löytääkin hyllyjen reunoille, raapimapuun runkoon, tuolinpehmusteiden väliin ja mattojen alle piilotetut makupalat. Makupalojen ja lempeän kieltämisen ja esimerkin avulla sain sen nopeasti myös oppimaan raapimaan raapimapuuta sohvan sijaan.

Täytyy sanoa, että ollaan saatu iloksemme vaativa, mutta hauska, energinen (kissatko muka nukkuvat 16 tuntia vuorokaudessa!) ja kovin puhelias kissa, jolla on aina uusia metkuja mielessä, niin että sen lempinimeksi muodostui heti Ketku.